Nuori ja turmeltumaton Dorian Gray myy sielunsa paholaiselle: hän toivoo, että hänen muotokuvansa vanhenisi ja että hän itse saisi ikuisesti pitää kauneutensa.
Toive toteutuu. Dorian Gray muuttuu itsekkääksi nautintojen metsästäjäksi, jonka kasvoihin moraaliton elämä ei jätä jälkeäkään. Muotokuva sen sijaan muuttuu päivä päivältä iljettävämmäksi, kunnes Dorian ei enää kestä katsoa sitä itsekään.
Dorian Grayn muotokuva, 1906, 1947, 1963, 2009
(The picture of Dorian Gray, 1890)
Otava
Sivuja riippuen julkaisusta n. 200-400
*Sis. mainoslinkkejä
Kiitos yleissivistävän oppilaitoksen, sain tämän kirjan luettavakseni. Kirjan kansi ei vastaa tuossa ylempänä olevaa, sillä sain lainaani koulusta ikivanhan koulukirjaston version. Ensimäinen ajatus oli lähinnä ärsytys. En saanut taaskaan valita mitä itse lukisin. Ei siinä muu auttanut kuin alkaa lukemaan, sillä äidinkielen koe perustuisi tähän kirjaan.
Ensimmäiset sivut ja luvut olivat tuskaa. Tuntui etten ymmärtänyt kirjan ideaa ja henkilöt olivat sekavana ryöppynä päässä. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin, kunnes muistin, että tästähän on tehty elokuva! Jos katsoisin sen, pärjäisin varmasti kokeessa. Varasin kirjastosta elokuvan ja katsoin sen.
Elokuvan katsomisen jälkeen tuumin hetken ja aloin lukemaan kirjaa. Eipä siinä kauaa mennyt, kun kirja oli luettu loppuun. Elokuvan kautta tajusin oikeastaan koko kirjan idean, ja kokeessa kirjoitin esseen kirjan teemoista. En ala tähän latelemaan oivalluksiani, vaan jokainen saa ne itse tehdä. En halua spoilata ketään liikaa.
Itse kirjan juoni oli hyvä, kun sisälle pääsi. Lordi Henryn oli varsinainen persoona. Voisi sanoa, että ilman häntä kirja olisi varsin mitätön. Itseäni ja esseetäni lainaten: "Vaikka kirjan kerronta on hyvää, ei sen ärsyttävyydestä pääse eroon. Lordi Henryn kärkkäät mielipiteet saavat sapen nousemaan kurkkuun, eikä hänen kanssaan voi olla samaa mieltä sekuntiakaan."
Dorianin turmeltuminen oli varsin mielenkiintoista, ja yleisesti se, miten Wilde on kuvaillut asioita, jäi vahvasti mieleen. Wildehän joutui jopa oikeuteen kirjan sisältämien homostisien piirteiden takia. Kirja ei etene liian nopeasti, vaan se pitää otteessaan hyvin läpi kirjan, tai ainakin kun siihen pääsee sisälle.
Pidän vahvasti menneisyyteen sijoittuneista kirjoista, sillä etenkin romantiikan aikakausi kiehtoo minua. Tämä kirja pysyy kuitenkin ajankohtaisena vuodesta toiseen, ilmeisesti myös vuosisadasta toiseen.
Katsoin elokuvaversioista uusimman, eli suomessa 2010 julkaistun. Pidin elokuvasta kovasti, ja Dorian miellytti myös mukavasti silmää! Voisin katsoa elokuvankin uudestaan.
Suosittelen sekä kirjaa, että elokuvaa kaikille. Jos tarvitset lahjavinkkiä, niin tämä on hyvä. Erityisesti tämä voisi soveltua "rappiolla" olevalle henkilölle, tai kenties erittäin ulkonäkökeskeiselle henkilölle. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu.
Vaikka elokuvastakin puhuin, on tämä silti kirjablogi. Siksi alla oleva arvosana on kirjasta, ei elokuvasta.
Arvosana: ✸✸✸½
Otava
Sivuja riippuen julkaisusta n. 200-400
*Sis. mainoslinkkejä
Kiitos yleissivistävän oppilaitoksen, sain tämän kirjan luettavakseni. Kirjan kansi ei vastaa tuossa ylempänä olevaa, sillä sain lainaani koulusta ikivanhan koulukirjaston version. Ensimäinen ajatus oli lähinnä ärsytys. En saanut taaskaan valita mitä itse lukisin. Ei siinä muu auttanut kuin alkaa lukemaan, sillä äidinkielen koe perustuisi tähän kirjaan.
Ensimmäiset sivut ja luvut olivat tuskaa. Tuntui etten ymmärtänyt kirjan ideaa ja henkilöt olivat sekavana ryöppynä päässä. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin, kunnes muistin, että tästähän on tehty elokuva! Jos katsoisin sen, pärjäisin varmasti kokeessa. Varasin kirjastosta elokuvan ja katsoin sen.
Elokuvan katsomisen jälkeen tuumin hetken ja aloin lukemaan kirjaa. Eipä siinä kauaa mennyt, kun kirja oli luettu loppuun. Elokuvan kautta tajusin oikeastaan koko kirjan idean, ja kokeessa kirjoitin esseen kirjan teemoista. En ala tähän latelemaan oivalluksiani, vaan jokainen saa ne itse tehdä. En halua spoilata ketään liikaa.
Itse kirjan juoni oli hyvä, kun sisälle pääsi. Lordi Henryn oli varsinainen persoona. Voisi sanoa, että ilman häntä kirja olisi varsin mitätön. Itseäni ja esseetäni lainaten: "Vaikka kirjan kerronta on hyvää, ei sen ärsyttävyydestä pääse eroon. Lordi Henryn kärkkäät mielipiteet saavat sapen nousemaan kurkkuun, eikä hänen kanssaan voi olla samaa mieltä sekuntiakaan."
Dorianin turmeltuminen oli varsin mielenkiintoista, ja yleisesti se, miten Wilde on kuvaillut asioita, jäi vahvasti mieleen. Wildehän joutui jopa oikeuteen kirjan sisältämien homostisien piirteiden takia. Kirja ei etene liian nopeasti, vaan se pitää otteessaan hyvin läpi kirjan, tai ainakin kun siihen pääsee sisälle.
Pidän vahvasti menneisyyteen sijoittuneista kirjoista, sillä etenkin romantiikan aikakausi kiehtoo minua. Tämä kirja pysyy kuitenkin ajankohtaisena vuodesta toiseen, ilmeisesti myös vuosisadasta toiseen.
Katsoin elokuvaversioista uusimman, eli suomessa 2010 julkaistun. Pidin elokuvasta kovasti, ja Dorian miellytti myös mukavasti silmää! Voisin katsoa elokuvankin uudestaan.
Suosittelen sekä kirjaa, että elokuvaa kaikille. Jos tarvitset lahjavinkkiä, niin tämä on hyvä. Erityisesti tämä voisi soveltua "rappiolla" olevalle henkilölle, tai kenties erittäin ulkonäkökeskeiselle henkilölle. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu.
Vaikka elokuvastakin puhuin, on tämä silti kirjablogi. Siksi alla oleva arvosana on kirjasta, ei elokuvasta.
Arvosana: ✸✸✸½
Lue myös:
Kommentit
Lähetä kommentti