Elokuva: Maze Runner - The Death Cure, Labyrintti - Tappava lääke

Kyllä. Katsoisin uudestaan.
Kyllä. Olen rakastunut.
Kyllä. Juoni on täyttä kultaa.

Teksti saattaa sisältää spoilereita.

Täytyy sanoa, että tässä elokuvassa oli varsin massiivinen loppu. Päättyipähän koko sarja näyttävästi. Ei voi valittaa, jos pitää rajusta meiningistä.

Kävin katsomassa elokuvan viime sunnuntaina, pari päivää elokuvan virallisen ensi-illan jälkeen. En muistaakseni ollut katsonut traileria, ja pyrinkin aina siihen, etten katso sitä, sillä yleensä traileriin laitetaan kaikki parhaat palat elokuvasta ja sitten itse kokonaisuus on vähän valju kun tietää jo oleellisimmat asiat. Muutenkin tällaisen sarjan ollessa kyseessä pystyin luottamaan siihen, että elokuva olisi varmasti hyvä, niin kuin se olikin!

Elokuva kesti jälleen vähän päälle kaksi tuntia, mutta aika meni todella nopeasti! En kerennyt miettimään kertaakaan kuinka pitkällä elokuva jo olisi. Koko ajan tapahtui jotain. Muutenkin pidän tässä koko elokuvasarjassa henkilöhahmoista. En osaa selittää sitä, mutta kaikki ovat omalla tavallaan todella mielenkiintoisia.

Jos jotakuta kiinnostaa, mitä tästä elokuvasarjan viimeisestä osasta sanotaan, niin mielestäni hieman laimea kuvailu kertoo tällaista: Thomas ja muut aukiolaiset huomaavat olevansa keskellä tähän asti vaarallisinta seikkailua, murtautuessaan sisälle salaiseen WCKD-järjestön kontrolloimaan kaupunkiin. Trilogian huikeassa päätösosassa labyrintista ulos pääsemisen sijaan on löydettävä keino päästä takaisin sisään.

Mielestäni tuo kuvaa erittäin pintapuolisesti sitä, mitä elokuvassa tapahtuu, mutta toisaalta ymmärrän, että noihin kuvauksiin ei voi hirveästi tietoa tunkea.

Mutta jos enemmän kiinnostaa mitä elokuvassa tapahtuu, niin ajattelin lyhkäisesti kertoa. Koko pääideanahan on pelastaa Minho, joka toisen elokuvan lopussa joutui WCKD:n luokse. Tässä samalla rokotteen kehittämistä jatketaan. Toimintaa ei todellakaan puutu. Elokuvassa tulee myös muutama kunnollinen yllätys, mutta en halua niitä kertoa, että muutkin saavat yhtä hyvän ihmetyksen kuin minä.

Täytyy muuten tähän väliin sanoa, että kaikkien elokuvien kuvan laatu on ollut todella hyvä ja uskottava. Uskottavalla tarkoitan sitä, että maskeeraukset ja mahdolliset tietokoneella ohjelmoidut tapahtumat on saatu näyttämään luonnollisille.

Tässäkin elokuvassa kävi useampaan otteeseen se asia, jota inhoan eniten. Joku kuolee. Joo, nehän on vaan näyttelijöitä ja hahmoja, muttakun ei. En vaan henkilökohtaisesti pidä asiasta. Tää elokuva ei mulla erityisesti kuitenkaan nostattanut tunteita pintaa, ennen kuin lopussa (ja silloin kukaan ei kuollut). Mun takana istuva tyttö ilmeisesti kuitenkin liikuttui yhdestä kohdasta niin paljon että olin kuulevinani muutamat nyyhkäisyt. Mutta eikös se niin mene, että paha saa palkkansa?

Pääasia oli kuitenkin se, että elokuva loppui niin kuin oli tarkoitus, eli hyvin. Okei, vieläkin kun mietin lopun tapahtumia meinaa alkaa itkettämään kun se oli niin liikuttava, mutta se oli vaan niin osuvaan kohtaan laitettu tapahtuma! Uskon että jos näet elokuvan niin arvaat mistä puhun. En viitsi kuitenkaan liiemmin kertoa, etten pilaa loppua.

Kunhan tää elokuva tulee DVD:lle, niin pitää ostaa kaikki kolme omiksi. Oon ihan myyty. Ja tietenkin ennen kaikkea pitää lukea noi kirjat, koska jos tässäkin pitää paikkansa se, että kirja on elokuvaa parempi (varsinkin kun elokuvat pohjautuu kirjaan) niin en halua edes miettiä kuinka hyviä kirjat sitten ovat! Jos olet lukeut kirjat, niin kerro mulle kommenttikenttään mitä mieltä olet niistä!

Tää oli viimeinen elokuva-arvostelu tästä sarjasta, jos jotakuta on jo alkanut tympimään etten muuta ole postannut. Lähiaikoina on kuitenkin tulossa muutakin postausta.


Arvosana ei voisi olla muuta, kuin suora rivi. Toivottavasti tästä tuli esille se kuinka paljon pidinkään elokuvasta ja ylipäätään koko sarjasta!

Arvosana:

✸✸✸✸✸

Lue myös:

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Parempi leffa kuin sarjan kakkososa ja kivan kevyttä toimintaviihdettä. Mutta tulee lukiessa hieman sellainen olo että on tehty vähän liian ylistävä kuvaus koko elokuvasarjasta, kun tämmöisiä selviytymistarinoita on jo nähty tuhat kertaa aiemmin! Outoa kritisoida vain ja ainoastaan sitä että tämän genren leffoissa joku kuolee, eikö se muka ole synkemmissä dystopia-sarjoissa odotettavaa?


    Itseäni häiritsi enemmän se, miten niin monet elokuvasarjan kohtaukset, dialogit ja teemat on otettu muista elokuvista (Alien, Nälkäpeli, Mad Max, Teenage Mutant Ninja Turtles, Terminator, zombi-elokuvat ym).

    Pisti myös liikaa silmään, miten niin kylmän laskelmoivasti elokuvien kohtaukset on ajoitettu. Aina tietyin väliajoin on kohellus/takaa-ajo/räjähdys/taistelukohtaus jotta katsojan mielenkiinto pysyisi yllä. Koko leffasarja on käytännössä itseään toistavia  pakenemiskohtauksia, mitkä oli puuduttavaa katsottavaa. Toki samaa kaavaa käytetään muissakin Hollywood-leffoissa. Mutta toivoisi että kolmeen leffaan olisi keksitty jotain muutakin! Samoin näyttelijäkaartissa on viileän harkitusti valkoisen päähenkilön lisäksi myös musta, aasialainen, latino ja yksi lihava hahmo. Musiikin lisäksi dialogikin on enimmäkseen kliseistä sokerihöttöä, jotta se ei vahingossakaan ärsyttäisi ketään.



    Labyrintti ideana oli sinänsä kiinnostava, mutta syissä joiden vuoksi nuoret suljettiin sinne alunpitäen, ei ole järjen hiventäkään. Kun nuoret sitten pääsevät pois labyrintista, niin tämän idean ympärille kehitetty ulkopuolinen juoni ei ole niin hyvä (Tästä kärsi toki myös sekä Nälkäpeli ja Outolintukin). Ainakin älyttömät juonenkäänteet olivat huvittavia. Hieman ironista, että vaikka nämä teinidystopiat periaatteesa yrittävät korostaa nuorille oman ajattelun ja kyseenalaistamisen tärkeyttä, niissä silti monien muiden yhdysvaltalaisten kirjojen/elokuvien tavoin juuri älykkäät ihmiset ja tieteen edustajat esitetään pahoina. Elokuvan propagandistinen "vain vahvimmat selviytyvät"-sanoma tuntuu hyvin jyrkän uusliberalistiselta, varsinkin kun kohdeyleisö on teinejä.

    Ja kolmannen leffan miljöön on kai tarkoitus olla dystopisen futuristinen metropoli, mutta se näyttää kuin miltä tahansa nykyaikaiselta suurkaupungilta. Ilmeisesti auringonpurkaus, maan muuttuminen hiekka-aavikoksi, teknologian kehitys ja niistä seuranneet yhteiskunnalliset mullistukset eivät olleet tarpeeksi muuttamaan sitä miten ihmiset tulevaisuudessa elävät jokapäiväistä elämäänsä. Ihan hyvin leffa olisi voinnut sijoittua nykyaikaankin ilman että mikään juonessa muuttuisi.

    Ja hahmot ovat käveleviä kliseitä. Thomas on Gary Stu, stereotyyppi hollywoodien poikkeusyksilöstä, pelastavasta sankarista. Jokaisessa leffassa kaikki pyörii enemmän tai vähemmän hänen ympärillään ja vain hän tietää mitä pitää tehdä. Se miten muut hahmot, aikuisetkin, tuntuvat pitävän häntä niiiin erityisenä ja odottavan että ensin Thomas tekee tai päättää tuntuu rasittavalta. Sarjan mielenkiintoisimmaksi hahmo nousi vikassa osassa  moraalisesti harmaa Teresa, jonka kuoleman tosin tiesi etukäteen. Helppo ratkaisu kolmiodraamalle ja näin hän hollywood-tyyliin "hyvittää" petoksensa. Koska Brenda on 100% hyvä ja Teresa on ihminen monimutkaisine käsityksineen ja ajattelee isompaa kuviota, hän on se joka saa kuolla.



    Jos sarja ei perustuisi kirjoihin niin sanoisin ettei koko tarinaa oltu suunniteltu ekan osan teossa pitemmälle ja juonta keksittiin lisää jatko-osien teon myötä, sillä kolme leffaa eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Varmaan tarina aukeaa paremmin niille jotka ovat lukeneet kirjat, mutta itselle elokuvasarja tuntui sekavalta nuorten dystopia-buumin harjalla ratsastavalta, laskelmoidulta ja kylmältä tuotteelta, johon on tungettu kaikista pahimmat  hollywoodin YA-leffojen kliseet. Itse ainakin pidin Labyrintti-tarinasta enemmän kun se oli nimeltään Kärpästen Herra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja analyyttisestä kommentista! Olen kanssasi monista asioista samaa mieltä nykyään, sillä olen kasvanut ja nähnyt paljon uusia elokuvia tämän katsomisen jälkeen. En itse katso elokuvia aivan yhtä kriittisesti kuin sinä tekstisi perusteella. Olen itse herkkä ja tunneihminen jonka vuoksi en katso kauhua ja inhottaa aina kun joku kuolee. En koe elokuvaa vain elokuvana vaan tarinana joka tapahtuu oikeasti siinä hetkessä ja olen osa sitä - aivan kuin kirjaa lukiessa.

      En ollut muistaakseni nähnyt Nälkäpeliä tai Outolintu -elokuvia silloin kun tämän katsoin. Täytyy myöntää että hieman tämä dystooppisten elokuvien määrä alkaa puuduttamaan. Outolintu-sarjaankaan ei koskaan tullut elokuvana viimeistä osaa katsojamäärien vähyyden takia.

      Maze Runner on mielestäni silti melkeinpä paras dystooppinen elokuvasarja edellä mainituista.

      Poista

Lähetä kommentti