"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.
Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Punainen kuin veri aloittaa vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.
Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja."
Punainen kuin veri, 2013Tammi
Sivuja 265
Äänikirjan kesto 6 t 29 min
*Sis. mainoslinkkejä
Tämä kirja on kiinnostanut minua julkaisustaan lähtien, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuunnella kirjan. Eihän siinä mennyt kuin seitsemisen vuotta. Syy äänikirjaversion valitsemiselle oli niinkin yksinkertainen, etten jaksanut mennä kirjastoon ja halusin aloittaa heti kirjan lukemisen/kuuntelemisen kun oli kerrankin sellainen fiilis, joten otin sitten ääni- ja e-kirjapalvelusta ilmaisen kokeilun käyttöön ja päädyin valitsemaan tästä kuunneltavan version. Tykkään kuunnella usein podcasteja kun teen jotain, joten äänikirjan valinta tuntui siksi helpolta. Ei tarvitsisi keskittyä pelkkään lukemiseen, vaan voisin tehdä jotain samalla. Tästä johtuen olin kuunnellut kirjan vajaassa kolmessa päivässä.
Lumikki on 17-vuotias Tampereella ilmaisutaidon lukiota käyvä nuori. Hän sattumalta päätyy käymään koulun pimiössä ja sieltä paljastuu rahoja, jotka ovat selvästi olleet jossain kohtaa veressä. Huomaamattaan Lumikki ajautuu keskelle tapahtumaketjua, jossa hän joutuu takaa-ajetuksi ja löytää itsensä rikollisten keskeltä jossa luodit sinkoavat äänettä.
Lumikki ei ole niin kuin sadun prinsessa, iho ei ole valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri tai hiukset mustat kuin eebenpuu. Sen sijaan Lumikilla on taito olla huomaamaton, ja hän on harjoitellut erilaisia kävelytapoja, jotta kukaan ei voisi sanoa, että hän laahustaisi jaloillaan kun hän kävelee.
Lumikin vauhti käänteestä toiseen on vauhdikas, mutta se kelpaa hyvin vauhdin nälkäiselle lukijalle. Tapahtumat eivät hypi tapahtumasta toiseen liian nopeasti tai epäselkeästi, vaan lukijan mielessä oleva punainen lanka säilyy loppuun asti mielessä. Kirja antaa jonkinlaisen loppuratkaisun sen hetkiselle tilanteelle, mutta kirja jättää myös paljon kysymyksiä, joihin vastauksen toivottavasti saa seuraavassa osassa. On siis ehdottomasti jatkettava toisen osan pariin.
Kirjan kirjoitustyyli ei ole sellainen, jota itse yleensä tykkään lukea, mutta tällä kertaa se toimi. Vaikka kirja ei ollutkaan kirjoitettu omaan makuuni kuuluvassa minä-muodossa, piti kirja otteessaan loppuun asti, ja pystyin kuvittelemaan itseni tapahtumien keskelle ja tämä jos jokin on itselleni olennainen seikka.
Lopuksi vielä itse äänikirjasta: Minun on pakko kritisoida lukijan ääntämistaitoa ruotsin kielen suhteen. Kirjassa on paikoittain pätkiä ruotsiksi ja englanniksi. (ei kuitenkaan oleennaisen paljon) Itse kaksikielisenä odotan luultavasti keskivertoa parempaa ääntämistä, mutta ääntäminen oli sen verran tönkköä, etten ihan saanut selvää mitä lauseet tarkoittivat, ja uskoisin kyllä muuten ymmärtäväni. Tämä hieman ärsytti kirjaa lukiessa. Olisihan lukija voinut tarkistaa ääntämisensä jostain. Muuten lukijan ääni oli oikein miellyttävä, ja sopi kirjan tunnelmaan.
Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, ja jään innolla odottamaan mitä seuraava osa tuo tullessaan, kun sen kuuntelemisen aloitan tämän postauksen jälkeen. Jos olet jahkaillut lukemista yhtä kauan kuin minä, niin ehkä sinunkin on nyt hyvä aika aloittaa, sillä kirja on parempi, mitä takakansiteksti antaa ymmärtää.
Arvosana: ✷✷✷✷-
Tämä kirja on kiinnostanut minua julkaisustaan lähtien, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuunnella kirjan. Eihän siinä mennyt kuin seitsemisen vuotta. Syy äänikirjaversion valitsemiselle oli niinkin yksinkertainen, etten jaksanut mennä kirjastoon ja halusin aloittaa heti kirjan lukemisen/kuuntelemisen kun oli kerrankin sellainen fiilis, joten otin sitten ääni- ja e-kirjapalvelusta ilmaisen kokeilun käyttöön ja päädyin valitsemaan tästä kuunneltavan version. Tykkään kuunnella usein podcasteja kun teen jotain, joten äänikirjan valinta tuntui siksi helpolta. Ei tarvitsisi keskittyä pelkkään lukemiseen, vaan voisin tehdä jotain samalla. Tästä johtuen olin kuunnellut kirjan vajaassa kolmessa päivässä.
Lumikki on 17-vuotias Tampereella ilmaisutaidon lukiota käyvä nuori. Hän sattumalta päätyy käymään koulun pimiössä ja sieltä paljastuu rahoja, jotka ovat selvästi olleet jossain kohtaa veressä. Huomaamattaan Lumikki ajautuu keskelle tapahtumaketjua, jossa hän joutuu takaa-ajetuksi ja löytää itsensä rikollisten keskeltä jossa luodit sinkoavat äänettä.
Lumikki ei ole niin kuin sadun prinsessa, iho ei ole valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri tai hiukset mustat kuin eebenpuu. Sen sijaan Lumikilla on taito olla huomaamaton, ja hän on harjoitellut erilaisia kävelytapoja, jotta kukaan ei voisi sanoa, että hän laahustaisi jaloillaan kun hän kävelee.
Lumikin vauhti käänteestä toiseen on vauhdikas, mutta se kelpaa hyvin vauhdin nälkäiselle lukijalle. Tapahtumat eivät hypi tapahtumasta toiseen liian nopeasti tai epäselkeästi, vaan lukijan mielessä oleva punainen lanka säilyy loppuun asti mielessä. Kirja antaa jonkinlaisen loppuratkaisun sen hetkiselle tilanteelle, mutta kirja jättää myös paljon kysymyksiä, joihin vastauksen toivottavasti saa seuraavassa osassa. On siis ehdottomasti jatkettava toisen osan pariin.
Kirjan kirjoitustyyli ei ole sellainen, jota itse yleensä tykkään lukea, mutta tällä kertaa se toimi. Vaikka kirja ei ollutkaan kirjoitettu omaan makuuni kuuluvassa minä-muodossa, piti kirja otteessaan loppuun asti, ja pystyin kuvittelemaan itseni tapahtumien keskelle ja tämä jos jokin on itselleni olennainen seikka.
Lopuksi vielä itse äänikirjasta: Minun on pakko kritisoida lukijan ääntämistaitoa ruotsin kielen suhteen. Kirjassa on paikoittain pätkiä ruotsiksi ja englanniksi. (ei kuitenkaan oleennaisen paljon) Itse kaksikielisenä odotan luultavasti keskivertoa parempaa ääntämistä, mutta ääntäminen oli sen verran tönkköä, etten ihan saanut selvää mitä lauseet tarkoittivat, ja uskoisin kyllä muuten ymmärtäväni. Tämä hieman ärsytti kirjaa lukiessa. Olisihan lukija voinut tarkistaa ääntämisensä jostain. Muuten lukijan ääni oli oikein miellyttävä, ja sopi kirjan tunnelmaan.
Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, ja jään innolla odottamaan mitä seuraava osa tuo tullessaan, kun sen kuuntelemisen aloitan tämän postauksen jälkeen. Jos olet jahkaillut lukemista yhtä kauan kuin minä, niin ehkä sinunkin on nyt hyvä aika aloittaa, sillä kirja on parempi, mitä takakansiteksti antaa ymmärtää.
Arvosana: ✷✷✷✷-
Kommentit
Lähetä kommentti