Roald Dahl - Jaakko ja jättipersikka


Jaakko-paran elämä on kurjaakin kurjempaa ja hänellä on maailman kamalimmat tädit. Mutta yhtäkkiä tapahtuu jotain, joka muuttaa kertaheitolla kaiken. Puutarh
aan ilmestynyt jättipersikka avaa oven aivan uuteen, ihmeelliseen maailmaan...


Jaakko ja jättipersikka, 1961 suom. 1995 ja 2009

Otava

Sivuja 165



Tämä on taattua Roald Dahl -laatua. Jos on joskus lukenut kirjailijan muita kirjoja, voi melkein arvata minkä tyylinen on tämä kirja, ainakin, jos aiemmin luettu kirja on nimeltään Nilviöt.

Jaakko elää ihanaa elämää meren rannalla vanhempien kanssa, mutta sitten käy niin ikävästi, että vanhemmat lähtevät kaupungille ostoksille ja kuolevat hassun sattumuksen myötä. Jaakko joutuu muuttamaan hirveiden Luuviulu-tädin ja Löllö-tädin luokse, jotka kohtelevat Jaakkoa kurjasti.

Mielenkiintoisten tapahtumien kautta puutarhan persikkapuuhun kasvaa persikka, joka ei lopeta kasvamistaan, ja siitä tulee jättipersikka. Jaakko löytää persikan sisältä kasan uusia ystäviä, ja lähtee heidän kanssaan uskomattomalle retkelle.

Kuten alussa viittasin kirjailijan tyyliin, niin ei tämä kirja ollut mustan huumorin ja häijyn kerrontatavan kannalta poikkeus. Kirjan alkua teki lähes pahaa lukea, sillä Jaakolla on niin kurja kohtalo, eikä asiat tunnu menevän yhtään suotuisasti hänen kannaltaan.

Kirjassa on monia mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja kaikilla on mielestäni onnistunut rooli kirjassa. Kirja käsittelee yksinäisyyttä ja sitä, kuinka kovin erilaiset hahmot voivat ystävystyä. Omalla tavallaan kirja on varsin naiivi - mutta tämähän on lastenkirja.

Kirjassa erikoisena ja opettavana puolena on kirjassa esiintyvien hyönteisten esittely siltä kantilta, miten ne muutenkin luonnossa toimivat. Opin itsekin uusia asioita kirjan myötä. Toki kannattaa varmasti lapsen kanssa käsitellä sitä, että sateenkaari muodostuu auringon osuessa vesipisaroihin, eikä taivaalla ole pilviveikkoja maalaamassa siltaa sateenkaaren väriseksi.

Kieleltään kirja on mukavasti etenevä ja selkeäsanainen. Kuvailu on onnistunutta ja pidin hyvin kirjoitetuista dialogeista ja henkilöhahmoista jotka elävöittivät paljon tarinaa. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä, mutta jos olisin kuullut tämän pienenä, en varmaankaan olisi suostunut kuuntelemaan alkua pidemmälle, niin kuin en lapsena suostunut Nilviöt-kirjaakaan kuuntelemaan. En siis suosittele kirjaa herkille lapsille, mutta tämä on kyllä mielenkiintoinen lukukokemus jokaiselle joka tähän uppoutuu.

Arvosana:

✸✸✸½

Lue myös:

Kommentit