Veljeni, Leijonamieli, 1973 suom. 1974
WSOY
Sivuja 288
*Sis. mainoslinkkejä
Huhhuh, mikä kirja. En lapsena koskaan tätä lukenut vaikka tämä meidän kirjahyllystä löytyikin. Kuvat selasin kyllä läpi moneen otteeseen ja ne muistin kirjaan tarttuessani yllättävän hyvin. Muistan joskus aloittaneeni kirjan lukemisen, mutta se sitten jäi. Nyt oli korkea aika tarttua tähän klassikkoon ja lukea mistä tässä tarinassa on kyse, jonka juoni ajatuksen tasolla minua lapsena oli aina ahdistanut.
Kirjan alku on surullisin mitä olen ehkä koskaan lukenut. Kaarle, eli Korppu, on niin sairas ettei voi leikkiä ulkona muiden lasten kanssa tai käydä koulua ja hän tietää että hän kuolee pian. Onneksi Joonatan, hänen veljensä, kertoo millaista ulkona on ja mikä parasta, hän kertoo tarinoita Nangijalasta - paikasta johon kuoleman jälkeen pääsee. Korppu ihailee suuresti Joonatania, ja toivoo että voisi olla kuten Joonatan, yhtä rohkea ja kaunis, sillä äidin asiakkaatkin ihailevat Joonatanin kauneutta. Ja kun heidän kerrostalonsa syttyy palamaan ja Joonatan pelastaa Korpun suojaamalla häntä omalla kehollaan ja joutuu ensimmäisenä Nangijalaan, äidin ystävät pohtivat miksi sen pitikin olla Joonatan eikä Korppu, joka kuitenkin kuolisi pian.
Pian tulee päivä, kun Korppu pääsee myös Nangijalaan ja huomaa, että kaikki hänen vaivansa ovat kadonneet. Hän voi juosta omilla jaloillaan ja tuntea millaista ulkona on. Kaikki ei kuitenkaan pysy hyvänä, sillä toiseen laaksoon on saapunut valloittajia ja jotain on tehtävä.
Kirja herätti minussa paljon tunteita heti ensimetreiltä lähtien. Tunsin suurta surua siitä, että Joonatan kuoli ja pian Korppu seurasi perässä. Vaikka he pääsevätkin Nangijalaan en voi olla miettimättä heidän äitiään, ja miten hän reagoi molempien lastensa menetykseen. Tarina kulkee eteenpäin tarpeeksi reippaalla vauhdilla ja onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä erikoisten juonenkäänteiden avulla.
Kirjan kieli on yleisesti todella kaunista ja suomennoksessa on onnistuttu erinomaisesti. Kieli on helppolukuista ja hyvin kuvailevaa ja tarinassa pysyy hyvin kärryillä. Kirjan kuvitukset luovat myös oman tunnelmansa kirjaan, sillä kuvat ovat mustavalkoisia ja niistä välittyy tarinan tunnelma.
Pohdin usein sitä, miten tällainen kirja voi olla helpottavana tietona lapselle siitä, että kuoleman jälkeen on vielä jotain, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Koin myös, että kirja voi auttaa ujompaa lasta olemaan rohkea, sillä Korppu ei luota itseensä ja näkee veljensä lähes täydellisenä hahmona, jonka kaltainen hän haluaisi olla. Hän haluaisi olla rohkea, eikä pelätä. Korppu saakin kerättyä paljon rohkeutta itseensä kirjan aikana, ja uskonkin, että tämä auttaa lasta olemaan rohkeampi kirjan lukemisen jälkeen, sillä hän näkee, että myös heikosta voi tulla rohkea.
Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille ikään katsomatta. Olen huomannut, että lastenkirjoista saa aivan eri tavalla irti aikuisena, sillä vaikka ne on tarkoitettu lapsille, ne eivät ole lapsellisia.
Arvosana:
✷✷✷✷½
*Osta kirja Adlibriksen verkkokaupasta täältä
*Osta äänikirjana Adlibriksen verkkokaupasta täältä
Lue myös:
Kommentit
Lähetä kommentti