Maria Turtschaninoff - Maresi: Punaisen luostarin kronikoita

"Punainen luostari on naisten ja tyttöjen yhteisö ja turvapaikka, jossa kaikki saavat kehittää itseään taipumustensa mukaisesti. Nuori Maresi on jo huomannut, että häntä kiinnostavat eniten kirjat ja lukeminen, uuden oppiminen. Eräänä päivänä luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä raivoa. Hurja tapahtumasarja alkaa siitä, kun suuri purjelaiva ilmestyy horisonttiin -- onko Jain isä sotajoukkoineen tulossa? Maresin ja hänen tovereidensa neuvokkuus ja rohkeus pannaan kovalle koetukselle. He joutuvat yhdistämään voimansa äärimmilleen puolustaessaan ihmisen itsemääräämisoikeutta. Turtschaninoff käsittelee suurta teemaa, joka on ihmisen minuus. Itsensä ja kutsumuksensa löytäminen. Ja kun kaikki on saavutettu ja kukoistava tulevaisuus edessä, on jätettävä oma mukavuusalueensa toisten hyväksi."

 Maresi: Punaisen luostarin kronikoita, 2014
Tammi
Sivuja 212
Äänikirja 5 t 8 min

*Sis. mainoslinkkejä

Minulla on selvästi ollut kausi, että kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat ovat olleet suomalaisten tekemiä, eikä tämäkään kirja ole tässä kategoriassa poikkeus. Helsingistä kotoisin oleva Turtschaninoff opiskeli Göteborgissa ja asuu nykyisin Karjaalla ja toimii vapaana kirjailijana. Kaikkiaan hän on kirjoittanut kahdeksan teosta joista kuusi on Tammen kustantamia.

Kirjassa Maresi, nuori tyttö, kertoo tarinaansa menneiden tapahtumien kautta, sillä hän kirjoittaa saarella tapahtuneita asioita kirjaksi. Punainen luostari sijaitsee saarella, jonne vain naiset saavat tulla. Kun kalastajilta ostetaan kalaa, tapahtuu kaupankäynti laiturilla, jolloin kalastajamiesten ei tarvitse tulla saaren omalle maalle.

Luostarissa on monia rakennuksia, joiden nimet eivät ehkä suoraan kerro niiden tarkoituksesta mitään, ja välillä kaikki erikoiset henkilöhahmojen nimet ja muut uudet sanat menivät hieman sekaisin omassa päässäni ja oli vaikea muistaa, mitä esimerkiksi ruumiin ilossa tehtiin. Tai kun puhuttiin sisar Nummelista, en muistanut mikä hänen oma taitonsa on - ja jos totta puhun, en muista vieläkään. Tähän voi tietysti vaikuttaa se, että kuuntelin kirjan, jolloin en muista asioita yhtä hyvin kuin luettuna.

Kirjan miljöö on monipuolinen ja sitä kuvailtiin runsaasti kirjan aikana. Jollain tavalla hieman nunna-luostaria muistuttava miljöö tuo hauskan kurkistuspinnan siihen, millaista siellä voisi olla. Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä, jotta luostari voi olla omavarainen, ja asiat tulee tehtyä. Asiat siis rullaavat eteenpäin vuoden kierron mukaan.

Kirja on kieleltään kaunis ja paikoin jopa hauras. Kirjassa käsitellään paljon kipeitä ja arkoja asioita, kuten itsemääräämisoikeutta, perheväkivaltaa ja oikeutta - naisten oikeutta ja oikeutta tietoon ja taitoon. Paikoin kirjassa kerrottavat asiat saivat ainakin oman suuni aukeamaan järkytyksestä, sillä se, mitä Jai kertoo sisarelleensa käyneen, on hirveintä, mitä olen hetkeen kuullut. Kirjassa käsiteltiin myös paikoin seksuaalista väkivaltaa, jonka takia kirjaa lukiessa täytyy olla tarpeeksi vanha pystyäkseen käsittelemään moisia asioita.

Äänikirjan lukijasta on vielä sanottava muutama sana. Mielestäni Anni Kajoksen ääni sopii tähän täydellisesti. Hän osaa muuttaa äänensä painoa sopivasti, kun puhuva hahmo muuttuu, jolloin tuntuu, että puhuja olisi oikeasti joku muu, kuin Maresi. Kajoksen ääni on myös tarpeeksi herkkä, mutta voimakas, jolloin se antaa Maresin luonteeseen sopivan vaikutelman. Äänikirjan kuuntelemisessa on se jännä puoli, että lukijan äänestä muodostuu mielessä myös päähenkilön ääni. Aloin kuuntelemaan heti perään toista kirjaa, jossa olikin myös sama lukija, joten menee hetki saada käännettyä ajatus siihen, että puhuja ei ole Maresi.

Punaisen luostarin kronikoiden ensimmäinen ja avaava osa oli vahva ja ajatuksia herättävä teos. Trilogian toinen osa Naondel on itsenäinen jatko-osa, mutta kolmas osa Maresin voima jatkaa Maresin tarinaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Voi olla, että täytyy siis jossain kohtaa lukea nuo jatko-osat, kuhan aika on sille otollinen.

Kokonaisuudessaan kirja oli kaunis ja laittoi pohtimaan sitä, kuinka etuoikeutettu itse on, kun tieto on koko ajan ulottuvilla, ja ruokaa on pöydässä. Ainoa selvä miinus omalla kohdallani on se, että uusia sanoja ja paikkoja oli sen verran paljon, että se söi omaa lukukokemustani kun en osannut niitä aina yhdistää toisiinsa ja muistanut esimerkiksi, että mitä Ruusun talossa tehtiin jos siitä puhuttiin.

Arvosana:
✷✷✷½

*Osta kirja Adlibriksen verkkokaupasta täältä

Kommentit

Lähetä kommentti