Hua Hinin matkakertomus - Osa 1

Seuraavaksi on luvassa matkakertomus Thaimaan Hua Hinista, jossa vietin viikon verran helmikuun lopusta maaliskuun alkuun ja tämä olikin ensimmäinen kertani Aasiassa!

Päätin jakaa matkakertomuksen kahteen osaan, sillä sen verran vain viikossa ehti tapahtua, että on mielekkäämpää kertoa ja varmasti myös lukea siitä kahdessa osassa.

Torstaina 21. päivä helmikuuta suuntasin vanhempieni kanssa auton nokan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää suuntanamme Thaimaa ja Hua Hin. Lento lähti 16.50 Suomesta paikallista aikaa, ja lento kesti suunnilleen kymmenen tuntia. lento meni todella nopeasti, sillä Finnairilla oli edessä istuvan selkänojassa kiinni jokaiselle oma näyttö, josta pystyi katsomaan elokuvia tai sarjoja, pelata pelejä tai kuunnella musiikkia. Itse katsoin kolme elokuvaa menomatkalla.

Paikallista aikaa olimme perillä puoli kahdeksan aikaa, ja kello oli silloin puoli kolme yöllä. Olin nukkunut koneessa maksimissaan viisitoista minuuttia, joten siinä vaiheessa aivot alkoivat olla hämillään, sillä ulkona oli valoisaa, mutta periaatteessa olisi yö. Tässä välissä päivä oli jo vaihtunut perjantain puolelle.

Thaimaassa lämpö oli jo yli kolmessa kymmenessä, eikä lämpötila yötä lukuun ottamatta tainnut kertaakaan matkan aikana laskea alle kolmen kymmenen, eli palella ei tarvinnut!

Kentältä lähdimme bussilla kohti hotellia, jonne matka pysähdyksineen kesti vajaan neljä tuntia. Bussissa nukuinkin suurimman osan matkasta, sillä väsymys oli jo niin suurta.

Kun vihdoin pääsimme hotellille, veimme tavarat huoneeseen ja aika suoraan siitä lähdimme altaalle. Hetken aikaa uitua palasimme takaisin huoneeseen ja aloimme valmistautumaan syömään menemiseen. Valitin kuitenkin, että minua huimaa ja istahdin sängyn reunalle. Kun aloin pudottautumaan selälleni, tajuni lähti, ja rojahdin selälleni, mutta onneksi sänky oli alla. Palasin tajuihini onneksi heti ja tasoittelin hetken oloani. Oloni luultavasti johtui siitä, etten ollut juonut juuri ollenkaan koko matkan aikana, ja kehossani oli liian vähän nestettä. Onneksi tämä tapahtui matkan alussa, joten viisastuin loppumatkaa kohti ja muisti juoda aina kun mahdollista.

Oloni tasaannuttua kävimme syömässä hotellin ravintolassa, ja menimme varsin suoraan nukkumaan syömisen jälkeen, vaikka kello olikin siinä vaiheessa Suomen aikaa kolme, paikallista aikaa kahdeksan.

Lauantaina 23. päivänä pääkohteenamme oli Inu Café jonka olin löytänyt netistä etsiessäni Hua Hinissä mahdollisesti sijaitsevaa eläinkahvilaa. Hotellibussi jätti meidät Clock Tower -nimiselle, kellotornille, joka ei mitenkään valtava ollut. Viikon aikana huomasi kuitenkin, että tämä on selkeästi eräänlainen kaupungin keskuspiste, jos näin paikkaa voisi kuvailla.

Clock Towerilta lähdimme kuitenkin Inu Caféta päin, joka on siis kahvila, jossa on Shiba Inu -rotuisia koiria. Tässä kahvilassa söin durianjäätelöä teellä, joka oli erittäin eksoottinen kokemus! Jos et tiedä, mitä durian on, se on hedelmä, joka haisee todella vahvasti rikiltä, ja maistuu myös. Hedelmän haju on niin voimakas, että sen tuonti sisätiloihin tai hotelleihin on sakon uhalla kielletty. En siis lupaa, että hedelmän syöminen missään muodossa olisi makuelämys, mutta kokeilla kannattaa. Eniten ihmettelin sitä, että äitini piti durianjäätelöstä.

Isäni kävi myös kyseisenä päivänä parturissa leikkauttamassa hiuksensa, ja ainakin mielestäni jälki oli todella hyvää, eikä hinta huimannut päätä! Itse kävin ennen kaupungista hotellille palaamista manikyyrissä, ja äitini Thaimaalaisessa hieronnassa. Hinnat eivät ole pahoja, mutta ainakaan manikyyrin kohdalla ei kannata odottaa samanlaista jälkeä kuin Suomessa.

Loppupäivä menikin sitten hotellin altaalla köllötellessä.

Sunnuntaina 24. päivä ei suunnitelmissa ollut mitään erityistä. Päivän vietimme hotellilla, mutta illemmalla suuntasimme kaupungille. Kävimme kaupungilla katsomassa rautatieasemaa, ja meidän onneksemme juna saapui asemalle juuri silloin kun olimme paikalla! Juna oli todella pitkä, vanhan näköinen ja suorastaan epämiellyttävän oloinen. Ikkunat olivat risoja, ilmastointia ei selvästi ollut ja tunnelma oli vaunuissa tiivis, osa vaunuista oli myös täynnä pelkkää tavaraa. Jos siis haluaa jotain, erikoisempaa koettavaa, niin tässähän voisi olla yksi idea. Tämän näyn jälkeen aloin arvostaa VR:n junia aivan eri tasolla. Yhdeksän jälkeen palasimme hotellille, ja kun lopulta meni nukkumaan, ei tarvinnut unta kauaa houkutella, sillä päivän aikana oli jälleen tapahtunut niin paljon asioita!

Loppujen päivien kertomukset jätän seuraavaan postaukseen. Ja oletkin varmasti kuullut siitä Pakistanin ilmatilan sulkemisesta, joka tapahtui helmi-maaliskuun vaihteessa, niin onnistui tämä ilmatilan sulkeminen vaikuttamaan juuri meidän paluulentoomme, joten siitäkin avaan sitten hieman lisää seuraavassa osassa. Ja toisena asiana paljasta, että seuraavassa postauksessa tulee näkymään söpöjä elefantteja!

Oletko sinä käynyt Thaimaassa, tai Hua Hinissä?

Kuvat ovat minun, joten ethän käytä niitä ilman lupaa!
Please don't use pictures without my permission!