Elokuva jonka aikana en lopettanut itkemistä: P.S I Love You

Tämä elokuva on sellainen tapaus, että itkin yhtään valehtelematta koko elokuvan ajan. Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan (kirjoittanut Cecelia Ahern), jota en ole uskaltanut lukea, sillä pelkäisin että itkisin kahta kauheammin. Ja itkuni siis johtuu surullisesta tarinasta ja siitä että liikutun sen tapahtumista. Eikä itkuni nyt varsinaista itkuitkua ole, vaan sellaista että kyyneleet nyt sattuvat kastelemaan koko kasvot, eivätkä kasvot juurikaan kerkeä kuivumaan missään vaiheessa elokuvaa siinä missä yleensä saatan tirauttaa vain pari kyyneltä surullisen loppukohtauksen takia.

Katsoin elokuvan pari vuotta sitten Netflixistä, ja se on edelleen nähtävissä sieltä. Tätä postausta varten päätin katsoa elokuvan uudelleen ja kyllähän se edelleen kostutti kasvot. Heti kun olin vähäisenkin rauhottunut tuli taas uusi kohtaus joka sai siksi hetkeksi kyynelkanavat auki. Minkä sille voi kun on liian empaattinen ihminen.

Elokuva on vuodelta 2007, eli varsin vanha, joten saattaa löytyä kirppareilta tai kirjastoista jos ei Netflixiä ole käytössä. Elokuva on myös varsin pitkä ollakseen noinkin vanha. Kestoa sillä on parisen tuntia, joten tämä ei ole mikään nopeasti katsottu juttu.

Niille jotka eivät tiedä millaisesta elokuvasta on kyse, niin tässä yksi monista juonitiivistelmistä: Huippumenestykseksi kohonnut koskettava ja raikas romanttinen draamakomedia onnellisesti naimisissa olevasta Hollysta, joka menettää aviomiehensä yllättäen. Menetyksen murtama nainen löytää uuden toivon ja elämän suunnan viesteistä, jotka edesmennyt rakas on jättänyt hänelle ennen kuolemaansa.

En tiedä tietääkö joku entuudestaan, mutta elokuvassa mainitaan myös Suomi useammassa lauseessa! Suomi mainittu, torilla tavataan. :D Nojoo, se siitä vitsailusta. Hauskaa kuitenkin että Suomi on mainittu kerrankin jossain elokuvassa.

Jos elokuvilta yleisesti haluaa jonkunlaisen teräväpiirtotasoisen katseluhetken, sen voi unohtaa tältä elokuvalta. Elokuvan iästä johtuen laatu on heikompaa mihin olemme kenties nykyään tottunut. Lavasteet ja maisemat, erityisesti Irlanti, ovat kuitenkin hienoja ja oikein hyvin elokuvan tunnelmaan sointuvia. Minua heikompi kuvanlaatu ei ollenkaan haitannut, vaan se lisäsi lähinnä elokuvan tunnelmaa.

Näyttelytyökin on mielestäni täyden kympin luokkaa, ja huumori mitä elokuvassa välillä esiintyy on minun mieleistäni. Ja se miksi pidän näyttelytyötä niin onnistuneena, on se, että en pystyisi eläytymään niin paljoa elokuvaan, elleivät näyttelijät olisi millään lailla aitoja ja jollain tapaa lähestyttäviä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Elokuvan tarina on mielestäni ihana, ja kannattaa oikeasti katsoa elokuva, tai vähintään lukea kirja, sillä kuka voi elää tietämättä tästä tarinasta? Ajatus elokuvassa on ihana, ja juoni on taiteiltu niin hienosti kasaan, että voin vain ihailla miten asioissa on pystytty etenemään niin loogisesti. Elokuvassa ei kertaakaan tule hämmennyksen hetkiä, ja elokuva pitääkin otteessaan sen koko katseluajan.

Erityisesti lopun osittain avonainen loppu saa miettimään miten tarina mahtaa loppua. Lopussa periaatteessa vihjataan miten se voisi jatkua, mutta mitään varmaa katsoja ei kuitenkaan saa, vaan joutuu jättämään päähenkilön lopullisen kohtalon oman mielikuvituksensa varaan.

Niille joita elokuvien musiikit kiinnostavat, niin tässä elokuvassa oli mielestäni hyvät kappaleet! Tykkäsin niistä, ja erityisesti sanoitukset oli osuvat, vaikka ne eivät olekaan alunperin elokuvaa varten tehtyjä. Tykkäsin elokuvassa esiintyvästä irkkumusasta ja hyvästä meiningistä.

Loppuun haluan vielä kertoa muutaman poikkeuksen kirjan ja elokuvan väliltä jotka bongasin elokuvan englanninkielisestä Wikipedia-artikkelista. Ja eipähän kukaan voi sanoa, etten varoittanut kirjan eroavan elokuvasta. Jos et halua tietää eroja (saattaa tulla juonipaljastuksia) hyppää seuraavan kappaleen yli:
1. Kirjassa molemmat päähenkilöt ovat Irlantilaisia. Elokuvassa mies on Irlantilainen, ja nainen on Amerikasta.
2. Kirjassa tarinan naispäähenkilöllä on useampi sisarus, kun elokuvassa niitä on vain yksi.
3. Kirjassa kaikki kirjeet saapuvat samassa paketissa joista saa avata yhden vain kerran kuukaudessa. Elokuvassa puolestaan kirjeet saapuvat satunnaisesti postilaatikkoon, muutama poikkeus lukuun ottamatta.

Sellainen elokuva tällä kertaa, eikö kuulosta aika mahtavalle? Voi olla että moni teistä on tämän nähnyt, mutta jos et ole, niin koskaan ei ole liian myöhäistä korjata asiaa. (:

Arvosana:
✷✷✷✷

Pakko sanoa vielä näin yleisesti, että olen mielestäni aika huono kirjoittamaan näitä elokuva-arvosteluja. Kirjoitan näitä siksi, että haluaisin muidenkin katsovan elokuvia, joista pidän jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan niistä. En halua turhaan näitä kirjoittaa. Kertokaa ihmeessä jos teistä "arvosteluissani" olisi jotain kohtia joita kaipaisitte enemmän pinnalle nostettaviksi (näyttelijät, ohjaajat tms.) niin parantaisin mielelläni tekstiäni toiveidenne mukaan!

Oletteko te nähneet tätä elokuvaa tai lukeneet kirjaa? Jos olette, mitä tykkäsitte?
Mukavaa kesän jatkoa kaikille!