Lapsuuden lempikirjoja

Tänään nostalgisoin vähän omaa lapsuutta! Ajattelin esitellä kirjoja, jotka on ollut mun omia suosikkeja alle kouluikäisenä. Ei siis varsinaisesti mitään lukuvinkkejä ole luvassa, ellei sitten halua tutustua näihin kirjoihin. Toki näistä voi saada myös ideoita omille lapsille/sisaruksille/sukulaisille luettavaksi, taikka ihan lahjaideaksi! Uskon kyllä, että tiedätte monet näistä kirjoista, mutta niitäkin kirjoja on, jotka eivät ehkä ole niin tuttuja. Kertokaa myös kommentteihin mitkä olivat teidän suosikkikirjoja alle kouluikäisenä?

Pitää vielä sen verran kertoa aiheen vierestä, että yleensä mulla on pari lähes valmista postausta odottamassa julkaisua, mutta nytpä ei ollut. Ideoita on kyllä postauksiin, mutta kirjoitettua ei ole tullut. Syynä tähän on vatsatauti. Nyt on neljäs päivä menossa tätä tautia, ja nousin ekaa kertaa ylös sängystä jopa olohuoneeseen. Kuumetta oli pari päivää, ja enpä ole muuta oikeastaan tehnyt kuin nukkunut. Kun ruoka ei ole maistunut, on energian puute korvaantunut unella. Tänään vihdoin sain suusta ruokaa alas, joten on energiaa hieman kirjoitella.

Mauri Kunnaksen lastenkirjat

Voihan Mauri Kunnas! Voisin kertoa Kunnaksen lastenkirjoista vaikka kokonaisen iäisyyden. Nämä kirjat eivät ole kyllästyttäneet edes aikuisena kun niitä on lukenut sukulaislapsille! En usko että Suomessa voi mitenkään olla yhtäkään henkilöä joka olisi voinut välttyä Kunnaksen kirjoilta. Nämä vain ovat jokaisen ihmisen lapsuuden perusta.
Kun koitin miettiä mitkä kirjat Kunnakselta olisivat juuri niitä minun suosikkejani, täytyy sanoa, että tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Pidän kaikista kirjoista, ja kaikkiin kirjoihin minulla yhdistyy tietynlaiset muistot, joten tiettyjen kirjojen nimeäminen on vaikea tehtävä. Onnistuin siinä kuitenkin jokseenkin hyvin, sillä seuraavat kolme kirjaa herättivät minussa erityisesti muistoja, kun näin näiden kansikuvat selatessani nettiä. Hui kauhistus, vampyyrivaarin tarinoita ja Herra Hakkaraisen aakkoset ja numerot ovat ne kolme kirjaa, joista muistan ihan tiettyjä tapahtumia. (taidan kyllä muistaa kaikista Kunnaksen kirjoista jotka olen lukenut, mutta nämä kirjat yhdistyvät ihan pienimpään lapsuuteeni)
Jos ette ole lukeneet noita, niin lukekaa! Kuvitukset ovat vain niin hienoja, enkä voi olla ylistämättä piirtojälkeä. Kuvista löytää aina jotakin uutta. Kuinka moni muistaa sen, kun kuvista piti aina löytää Herra Hakkarainen tai Hämähäkki Heikki?

Koska tajusin, että tästäkin postauksesta tulee aivan järkyttävän pitkä, jos teen kaikista kirjoista samanlaisen sepustuksen, ajattelin listata seuraavat kolme kirjaa yhteen:

Miina ja Manu, Pupu tupuna, Puppe-koira

Tässä on sellainen kolmikko, jonka varmasti monet tietävät. Sitä en tosin tiedä, kuinka tunnettuja nuo Pupu tupuna -kirjat ovat. Tiedättekö te ne? Minulle nämä kirjat kuitenkin ovat olleet tärkeitä eri ikäisinä. Puppe-kirjat ovat suunnattu pienemmille lapsille, sillä ne ovat yksinkertaisia, ja monet varmasti muistavatkin kirjat niissä olevista avausluukuista, jotka ainakin olivat minusta paras asia kirjassa! Aina jännityksellä odotin mitä sieltä pensaan takaanta ilmestyisi.
Miina ja Manu, sekä Pupu tupuna ovatkin vähän vanhemmille lapsille suunnattuja kirjoja, jotka viihdyttävät toki vieläkin tarinoillaan. Pupu tupunassa piirrosjälki on vanhahtavampaa, mutta itseäni se ei koskaan haitannut. Lapsethan eivät yleensä muutenkaan ole kovin tarkkaavaisia tuollaisissa asioissa, jos tarina on hyvä ja piirrokset kuvaavat hyvin tapahtumia. Näistä kirjoista minulle ei ole oikeastaan muodostunut mitään tiettyjä suosikkeja. Muistan kuitenkin kuunnelleeni kasetilta (kyllä, olen niin vanha) ja myöhemmin cd-levyltä luettuja versioita Miina ja Manu -kirjoista ja seuranneeni itse mukana omasta kirjastani.

Sitten olisi aika hypätä niihin vähän erikoisempiin kirjoihin, jotka eivät ehkä ole kaikille niin tuttuja. En edes itse tiedä miten kaikki nämä kirjat ovat luokseni tulleet kun olen lapsi ollut.

Jänis Vemmelsäären seikkailuja

Tämä suomalaisen kirjailijan, Anni Swanin suomentama, vuonna 1911 ilmestynyt 15 sadun kokoelma on jäänyt minulle ihan erityisesti mieleen. Tämän kirjan sadut saavat hymyn huulille niiden oveluudella. Tutun Jänis Vemmelsäären lisäksi kirjassa seikkailee Kettu Repolainen ja Susi Hukka. Tästä kirjasta on vaikea kertoa mitään, sillä muistaakseni olen ollut ala-asteella kun viimeksi olen tämän kirjan lukenut ja palauttanut tarinoineen mieleeni. Muuta en voi oikeastaan sanoa, kuin että lukekaa tämä! Yleensähän idea näissä vanhemmissa kirjoissa, joissa eläimet seikkailee, on se, että eläimet kuvaavat ihmisiä. Miettikääpä vaikka Punahilkkaa, jossa on paha susi. Paha susi kuvaa miestä, ja opettaa lapsille tiettyjä asioita, joita pitäisi välttää. Punahilkan tapauksessa pitäisi siis totella äitiä ja olla juttelematta vieraille "susille".
Jos kuvaa katsoo niin huomaa varmasti, että tämä onkin aika vanha painos, joka minulta löytyi. Kahdeksastoista painos kirjassa luki, ja käsin kirjoitetun tekstin löysin, jossa oli 1976 merkattu, eli kyllä tuolla kirjalla ikää jo on. Tämän lisäksi ainoa kirja tämän postauksen kirjoista, joka tällä hetkellä on kirjahyllyssä, on Pikkusiipi, joka tuleekin seuraavaksi. Muut kirjat ovat varastossa, eikä minulla ole yhtään muistikuvaa missä päin ne ovat, joten koitin löytää netistä kuvia, joita voisin käyttää.

Pikkusiipi

Tähän kirjaan tutustuin pienenä mummolla. Kirja kertoo linnusta, jonka siivet eivät kehity tarpeeksi, jotta tämä pystyisi lentämään. Kirjassa sitten muut alueen asukkaat koittavat auttaa pikkusiipeä saamaan siipiinsä tarpeeksi voimaa, mutta kaikki testaukset osoittautuvat hyödyttömiksi. Lopulta tulee syksy ja on aika lentää etelään. Pikkusiipi joutuu jäämään kylmään maahan lumisateen sekaan kun muu perhe lentää pois. Kirjan loppu keskittyy siihen, miten talvesta selvitään.
En oikeastaan tiedä, mikä tässä kirjassa oikein minuun vetoaa. Ehkä siinä on jokin samaistuminen pilkkaamisessa, sillä olen itse ollut pienenä kiusattu. Päiväkodissa jouduin yleensä muiden ulkopuolelle ja koulussa kiusaaminen olikin vähän rajumpaa. Kirja on kuitenkin sympaattinen omalla tavallaan, ja tässä on myös hyvä kuvitus. En tiedä mistä tämän kirjan saisi käsiinsä, voisin veikata, että ehkä joissain antikvariaateissa tätä olisi myynnissä...?


Sitten olisi vuorossa viimeinen kirja, josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa, mutta jos googleen laittaa kirjan nimen niin kuvia tulee näkyviin. En voinut niitä kuitenkaan käyttää, kun itse kirjan tekijän kuvaamaa kuvaa ei löytynyt.

Jonatans elefant

Luitte ihan oikein tuon nimen. Viimeinen kirja on kirjoitettu ruotsiksi. Äitini on aina puhunut ruotsia minulle, joten osa kirjoista ja sarjoista mitä olen katsonut ovat myöskin olleet ruotsiksi. Olisi lähinnä outoa, jos mikään ruotsalaisista kirjoista ei olisi muodostunut minulle suosikiksi. Kirja on kirjoitettu rimmaavasti, ja on pituudeltaan varsin lyhyt, mutta tarina sitäkin hauskempi. Okei, täytyy myöntää etten enää ihan kunnolla muista miten tarina menee, mutta siinä on poika, jonka luokse tulee elefantti. Muistaakseni elefantti oli karannut sirkuksesta. Siinä sitten seurataan mitä päivän aikana heille tapahtuu, ennen kuin elefantti menee takaisin sinne mistä tulikin. (eli sirkuksesta...?) Tämä oli kyllä varmaan maailman surkein muistelu kirjan juonesta, jolla ei varmaan ole sivujakaan kuin maksimissaan kaksikymmentä. Jos teille joskus sattuu mahdollisuus lukaista tämä kirja, niin tehkää niin ihmeessä. Tosi yksinkertaista ruotsia, eli on helppo ymmärtää vaikkei sanasto olisikaan laaja.

Sellaiset kirjat ovat minua lapsuudessa innostaneet. Oliko tässä samoja kuin teillä? Kertokaa myös mitkä kirjat olivat teidän suosikkejanne lapsena, olisi mielenkiintoista kuulla!