Elokuva ja musikaali: The Greatest Showman

Aijaijai, mikä elokuva!

Kun ensimmäisiä kertoja kuulin tästä elokuvasta assosioitui mieleeni elokuva Vettä elefanteille. Mutta onnekseni voin sanoa että näissä kahdessa ei ole muuta yhteistä kuin sirkus. Eilen kaverini kysyi haluaisiko joku lähteä katsomaan tätä, niin minä olin heti innokkaana lähdössä. Tämä oli kuitenkin houkutellut jonkun aikaa mielen sopukoissa, ja nyt kun tilaisuus tuli, niin ajattelin käyttää sen. Sitä paitsi sirkukset ja etenkin tositapahtumiin perustuvat elokuvat ovat aina kiehtoneet minua omalla tavallaan.

Elokuvasta kerrotaan näin: The Greatest Showman on rohkea ja ainutlaatuinen musikaali, joka kertoo viihdealan synnystä. Tositapahtumiin perustuva tarina juhlistaa sitä taianomaista tunnetta, joka valtaa meidät unelmiemme käydessä toteen. Uskomaton kertomus visionääristä P.T. Barnumista, joka perusti tyhjästä lumoavan sirkusspektaakkelin. Tästä valloittavasta show’sta mitä erilaisimpine tähtineen tuli maailmanlaajuinen sensaatio.

Kestoa elokuvalla on 1h 45 min. joka on nykymittapuulla ehkä hieman lyhytkin, mutta mielestäni kesto on juuri sopiva. En kerennyt tylsistyä, tai miettiä ajan kulumista vaan huomasin aina uppoutuvani elokuvaan sisälle kerta toisensa jälkeen. Elokuvan lopussa kyllä huomasi, että kohta tämä loppuu, sillä koko elokuva oli noudattanut varsin kiltisti draaman kaarta.

Mielenkiintoista tässä elokuvassa oli musiikki, sillä onhan tämä musikaali. Itse tiedän varsin paljon musiikista sillä olen sitä koko elämäni harrastanut, joten sillä korvalla myös kuuntelin asioita. Elokuvan alussa kappaleiden avulla hypättiin monia vuosia kerralla, joka toimi mielestäni oikein sujuvasti. Tarinalle saatiin sillä pohja, mutta tapahtumiin päästiin helpommin käsiksi aikahyppyjen myötä.

Muistan miettineeni elokuvan aikana muutamaan otteeseen, että pienet lapset eivät ehkä olisi tajunneet joitakin viittauksia mitä elokuvassa oli visuaalisesti jo aiempiin tapahtumiin. Mutta vähän vanhemmat ihmiset varmasti ymmärtävät elokuvan pääpiirteittäin varsin hyvin. Vielä tiedoksi, että elokuva on K-7, eli lähes kaikki saavat katsoa elokuvan.

Musiikista sen verran, että pidin siitä oikein paljon, ja aamulla herätessäni jotkut kappaleet soivat vielä päässäni. Omalla tavallaan kappaleet olivat kuitenkin kliseisiä, sillä ne noudattivat tiettyä kaavaa, mikä yleensäkin vähän popahtavammissa kappaleissa on. Kaikkein kliseisin oli kuitenkin elokuvassa esiintyvä "rakkauslaulu" (the other side), jonka sanat olivat varsin ennalta-arvattavia. Toinen häiritsevä asia on kappaleessa, joka muodostui omaksi suosikikseni. Siinä kappaleessa ennen kappaleen alkua näytettiin (sinfonia)orkesteria, mutta itse laulu alkoi pianosäestyksellä, jossakin kohtaa kuului viuluja ja lopussa taisi soida harppu. Pianoa en nähnyt missään, eikä se edes kuulu osaksi orkesteria, ja jäin odottamaan muita soittimia viulujen lisäksi. Harppukin on varsin harvinainen soitin orkesteriteoksissa. Mutta kappale oli kyllä itsessään todella kaunis ja pidänkin siitä paljon, vaikka siinä olikin hieman ristiriitaisuuksia, mutta nehän eivät vaikuta itse kappaleeseen.

Muuten kappaleet olivat onnistuneita, jos ei oteta huomioon sitä, että kaikkien lauluäänet kuulostivat lähes samoilta, kiitos auto-tunen. Itseeni musiikki on aina vaikuttanut syvästi, joten hyvän tarinan vielä yhdistyessä elokuvan kappaleisiin saatoin elokuvan aikana muutaman kyyneleen tirauttaa. Spotifystä löytyy ainakin soittolista elokuvan kappaleista, ja youtubestakin pitäisi jotakin löytyä.

Itse juoni sopi omaan makuuni, ja uskon, että tulen tämän vielä joskus uudestaan katsomaan, sillä ensimmäisellä kerralla ei koskaan saa kaikkea irti. Tarina kulkeutui eteenpäin sopivasti ja se piti otteessaan sen mielenkiintoisten käänteiden takia, ja myöskin sen takia, että halusi nähdä, mitä koko touhussa mahtaa käydä. Vaikka tarina ei olekaan täysin identtinen alkuperäisen kanssa (sillä tapahtumien muuttaminen mielenkiintoiseksi draamaksi vaatii pientä peliä), arvostelen elokuvaa kuitenkin elokuvana, en sellaisena, sopiiko se täydellisesti pohjatapahtumiin vai ei, sillä en myöskään tiedä tarpeeksi alkuperäisistä tapahtumista.

Elokuva pyörii vielä elokuvissa, ja suosittelenkin, että elokuvan käy katsomassa, tai katsoo edes sitten kun se tulee kauppoihin asti. Elokuva ainakin avartaa omalta osaltaan näkemystä maailmasta, ja ehkä siitäkin millainen se on aiemmin ollut. Kummajaisia on katsottu nenän vartta pitkin ja heidät on eristetty yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ennen arvosanaa haluan kuitenkin laittaa tähän vielä muutaman kappaleen. Ensimmäinen on elokuvassa varsin toistuva kappale, ja tuo toinen on omaksi lempparikseni muodostunut kappale.



Arvosanoja katsoessani huomasin, että elokuva on saanut arvosteluja aika laidasta laitaan. Välillä mietin olenko liia kaikkiruokainen ja olenko liian lepsu, mutta kun minä vain satun pitämään lähes kaikesta.

Arvosana:

✸✸✸✸