Kun hengittäminen maksaa

Monelle pitkäaikaissairautta sairastavalle suuret lääke- ja lääkärilaskut ovat varmasti tuttu juttu, mutta avaan tätä asiaa nyt omasta näkökulmastani. Toivottavasti onnistun siinä niin, että joku, joka ei sairasta mitään, saisi pienen tajun siitä, millaista on sairastaa sairautta, jonka kanssa eläminen maksaa paljon.

Pahoittelut myös tähän väliin siitä, että edellisestä postauksesta on aikaa jo kokonainen ikuisuus, mutta tässä on ollut aika paljon kaikkea, sillä sain kirjoitusten jälkeen töitä, ja on tässä ollut ohessa muutama muukin projekti pääsykokeiden lisäksi, joista viimeinen oli onneksi tänään!

Sairastan itse astmaa ja atooppista ekseemaa, eli ihottumaa. Sain virallisen lausunnon astmasta vasta vähän yli puoli vuotta sitten, vaikka aina olenkin kamppaillut asian kanssa. Kerron seuraavaksi mistä oma historiani näiden sairauksien kanssa on lähtenyt. Huomautan vielä, että kärsin näiden sairauksien lisäksi hajuherkkyydestä, eli jos joudun olemaan pitkän aikaa hajusteiden kanssa tekemisissä kehoni reagoi niihin oksentamalla, tai vähintäänkin järkyttävällä päänsäryllä. Älkää siis käyttäkö niitä hajuvesiä!!!!! (voisin kirjoittaa tästä oman postauksensa, sillä ihan hyvä jos juuri tunsit piston sydämessäsi)

Minulla on aina ollut atooppista ihottumaa, ja pienenä jouduin rasvaamaan jatkuvasti ihoani, sillä se oli niin huonossa kunnossa. Raavin monesti käsitaipeeni verille, sillä ihoni kutisi niin paljon. Olin etenkin pienenä allerginen monille ruoka-aineille, mutta ne ovat onneksi vähentyneet iän myötä. Sain pienenä pahan astmakohtauksen, mutta asiaa ei koskaan tutkittu enempää.

Vuoden 2015 keväällä ihoni meni todella huonoon kuntoon monen hyvän vuoden jälkeen, jolloin en ollut kärsinyt ihottumasta. Pahimpana päivänä silmäni olivat turvonneet kiinni, sillä olin selkeästi herkistynyt jollekin aineelle.

Kävin lopulta päivystyksen kautta lääkärillä, mutten saanut aikaa, sillä kunnassani oli niin suuret jonot. Jouduin menemään yksityiselle, ja sainkin sitä kautta muutamat kortisonivoiteet ihoni hoitoon. Voiteet auttoivat, mutta seuraavana keväänä sama juttu ihoni kunnon kanssa uusiutui.

Päätin, etten luovuttaisi tällä kertaa, ja onnekseni terveyskeskuksessa oleva lääkäri otti juttuni tosissaan, ja sain lopulta lähetteen julkiselle puolelle ihotautilääkärille. Lääkäriltä sainkin itselleni sopivat rasvat, joita käytän nykyäänkin. Lääkäri kysyi myös onko minulla koskaan tutkittu astmaa, johon vastasin kieltävästi. Hän käski minun mennä astmahoitajalle, ja näin teinkin. Kun otin avaavaa lääkettä ensimmäistä kertaa, olin järkyttyä siitä tunteesta, joka minulle tuli. En ollut tajunnut kuinka tukkeessa hengitystieni olivat olleet kaikki nämä hetket. Olin tottunut siihen, etten saanut happea kunnolla, enkä tämän tajuamisen jälkeen enää ihmetellyt sitä, että en jaksanut kunnolla kiivetä mäkiä ylös, tai mennä pitkiä matkoja pyörällä.

Sain tehtäväkseni PEF-seurannan tekemisen, mutten saanut tarpeeksi suuria vaihteluita normaalihengityksen ja lääkkeen ottamisen jälkeiselle hengitykselle, joten terveyskeskuksessa ollut lääkäri sanoi, että en sairastaisi selvää astmaa, mutta kysyisi varmuuden vuoksi vielä keuhkolääkäriltä mitä mieltä hän olisi tilanteesta. (olin PEF-seurannan lisäksi käynyt myös keuhkojen röntgenkuvauksessa) Olin pettynyt tilanteeseen, sillä olin huomannut, että minulla selkeästi olisi tarvetta lääkkeelle, sillä oloni helpottui aina avaavan lääkkeen ottamisen jälkeen.

Onnekseni sain myöhemmin soiton, jossa minulle kerrottiin, että pääsisin astmatutkimuksiin. Sain jälleen kerran tehtäväkseni PEF-seurannan, josta sain sellaiset tulokset, että yksi KELA:n vaatimista merkeistä astmalle täyttyi. Spirometriakokeen lisäksi jouduin histamiinialtistuskokeeseen, johon minulla jäi pienet traumat.

Altistuskokeessa hengitetään allergeenia nousevin määrin, jotta nähdään miten hengitystiet reagoivat allergeeniin. Toiseksi viimeisellä hengityskerralla keuhkoni vetäisivät täysin jumiin, eikä henki kulkenut enää mitään kautta. (sain siis astmakohtauksen) Onneksi hoitaja reagoi nopeasti, ja sain avaavan lääkkeen saman tien. Voitte vain kuvitella mille tuntuu kun ei saa henkeä, vaikka haluaisi.

Tämän jälkeen hoidot jatkuivat, ja lopulta saavutin kaikki tarvittavat etapit siihen, että voisin saada KELA:lta korvausta lääkkeistäni. Pisin aika meni sopivan astmalääkkeen etsimiseen, ja nykyään joudun ottamaan lääkettä kaksi hengenvetoa aamulla ja kaksi illalla. Tämän lisäksi minulla on käytössä nenää avaava lääke, ja tarpeen vaatiessa allergialääke.

Lääkkeet ovat toimineet minulla hyvin, mutta viime lokakuussa kun olin flunssassa, sain pahan astmakohtauksen, jonka takia jouduttiin jopa kutsumaan ambulanssi. Sairaalaan en onneksi joutunut, mutta kyllä tuollaisessa säikähtää. Jos kukaan ei olisi auttamassa ja lääkkeitä olisi tarpeeksi lähellä, voisi pahaan kohtaukseen jopa kuolla.

Pelkästään astmalääkkeisiin minulla menee järkyttävästi rahaa. Yhden kuukauden astmalääke maksaa n. 45 euroa, joka KELA-korvauksen jälkeen jää maksamaan minulle 27 euroa. Joka tapauksessa kun tämän luvun kertoo kahdellatoista, tekee se vuodessa pelkästään hengittämistä auttavasta lääkkeestä 324 euroa. Ei mikään pikkusumma opiskelijalle, eikä olisi kyllä työtä tekevällekään. Muutamassa vuodessa lääkkeiden hinnalla pääsisi jo nauttimaan viikosta ulkomailla. Tavallisen hoitavan lääkkeen lisäksi, jota käytän kotona, minulla täytyy aina kulkea matkassa mukana avaava lääke. Onneksi yhdellä sellaisella on hintaa alle 10 euroa, ja sitä minun tarvitsee käyttää harvoin. Nenäsumutteeseenkin menee helposti yli 100 euroa vuodessa, mutta sitä en käytä juurikaan talvisin, joten en joudu jokaiselle kuukaudelle omaa ostamaan.

Astmalääkkeiden lisäksi minulla menee rahaa säännöllisiin lääkärissä käynteihin, joiden avulla astmani tilannetta tarkistetaan. Näistä käynneistä pääsen pian eroon, ja ne muuttuvat muutaman vuoden välisiksi käynneiksi. Kaiken tämän lisäksi rahaani kuluttavat erilaiset rasvat ja kosteusvoiteet, joilla koitan pitää ihoni kunnossa. Siitäkin saisi oman postauksensa kasaan, joten jätän siitä nyt kertomatta, sillä tätä tekstiä näyttäisi syntyneen jo aika paljon..!

Tarvitsen siis näitä lääkkeitä, jotta pystyn elämään hyvää elämää ja tekemään asioita ilman, että minun pitää vältellä normaalia elämää. Olisin iloinen, jos pärjäisin ilman lääkkeitä, sillä joskus ei vain jaksaisi raahata kaikkea mukanansa ja ottaa lääkkeitä keskellä yötä, jos vasta silloin kotiin saapuu.

Arvostakaa sitä, jos teillä ei ole mitään sairautta, joka rajoittaa elämäänne, tai syö teidän varoistanne suuria summia.

Onko teillä omakohtaista kokemusta kalliista laskuista oman terveyden takia? Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Kuvat: Unsplash