Olen nyt kohta kuukauden sulatellut uutista siitä, että pääsin opiskelemaan. Mietin aluksi etten ollenkaan mainitsisi asiasta, mutta lopulta lähes kaikki suunnittelemani postaukset sisälsivät jossain muodossa viittauksia muuttoon ja opiskeluun, joten päätin nyt sitten lopulta paljastaa, että olin yksi onnekkaista, jotka pääsivät opiskelemaan!
Minullahan tilanne on erityisen iloinen, sillä hain kulttuurialalle, ja sielä ei ensikertalaisille varata paikkoja. Olin siis samalla linjalla itseäni reilusti vanhempien kanssa, ja olen todella iloinen että pääsin sisään siitä huolimatta, enkä joutunut pitämään edes välivuotta. Nykyään kun alkaa olemaan jo aika harvinaista päästä lukiosta opiskelemaan suoraan. En siis voisi olla onnellisempi, olen halunnut päästä opiskelemaan tätä alaa jo seitsemänneltä luokalta asti, ja vihdoin unelmani toteutuu!
Aika harva pystyy varmastikaan blogini perusteella sanomaan mikä minusta isona tulee, tai mihin hain. Tässä on kuitenkin nyt vastaus siihen, miksi luultavasti tulit tätä tekstiä lukemaan: pääsin opiskelemaan musiikkipedagogiikkaa! Minusta tulee siis musiikinopettaja. Hyi, kun ajatuskin minusta opettajana tekee häijyä. Pidän enemmän sanasta musiikkikasvattaja, sillä toivonmukaan jonain päivänä olen muskariopena.
Hain sekä Jyväskylään ja Helsinkiin opiskelemaan, ja pisterajojen mukaan pisteet olisi riittäneet myös Helsinkiin, mutta nykyisen säädöksen mukaan pääsee vain yhteen paikkaan sen mukaan mikä on omalla listallaan korkeimpana. Minulla Jyväskylä oli ykkösenä ihan asumiskustannusten takia, ja pidän hieman rauhallisemmasta meiningistä. Soitan pääinstrumenttina pianoa, ja muutaman vuoden olen soittanut selloa. Osaan myös soittaa muita soittimia jonkin verran, mutta niiden osaamista ei katsottu pääsykokeessa. Tulen siis opinnoissanikin keskittymään pianon soittoon.
Olin keväämmällä yläasteella ja lukiossa musiikinopettajan sijaisena parin kuukauden ajan, jolloin sain kosketuksen nuorien kanssa työskentelystä. En ole koskaan halunnut toimia kouluikäisten parissa, eli mieluiten toimisin alle kouluikäisten kanssa. Viihdyin kyllä työssäni, mutta murrosikäisten kanssa oli välillä todella uuvuttavaa työskennellä. Kokemukseni vain vahvisti tunnettani siitä, minkä ikäisten parissa haluaisin työskennellä.
Muutto Jyväskylään on siis edessä ensi kuussa, sillä koulutkin alkavat jo ensi kuun lopulla! Pieni paniikki ja ahdistus alkaa syntymään. En ole koskaan muuttanut, poikkeuksena se, että olen auttanut muita muutossa. Onneksi minulla on sukulaisia Jyväskylässä, jotka auttavat muutossa ja silloin, jos sattuisin apua jossakin tarvitsemaan. Helpotuksen tuo se, että en joudu muuttamaan täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Tunnen Jyväskylän varsin hyvin jo valmiiksi, mutta tietenkin muutan juuri siihen osaan kaupunkia, jossa en ole juurikaan viettänyt aikaa... :D Tuleepahan sekin osa kaupungista tutuksi.
Odotan innolla ja jännityksellä opintoja. Pelkäsin yhdessä vaiheessa että motivaatio ei riitä, sillä se katosi lukio-opintojen aikana jonnekin, enkä ole sitä sittemmin nähnyt. Nyt motivaatio on kuitenkin palannut, enkä malttaisi millään odottaa muutosta elämässä! Tietysti äitiä taitaa hieman tulla ikävä (miksei isääkin) mutta onneksi junalla tai bussilla pääsee aina kotikaupunkiin.
Mietin jo nyt mille elämäni mahtaa näyttää neljän vuoden päästä kun toivon mukaan olen valmistunut. Laskeskelin, että olen 22 kun valmistun, eli en juuri minkään ikäinen. Harkitsin että jos tulisi hyvä sauma, voisin vaikka lähteä vaihtoon. Jotenkin tuntuu vaan niin tyhmältä ajatukselta, että jos pääsisin heti valmistuttuani töihin enkä joutuisi työttömäksi, olisin sitten töissä seitsemänkymppiseksi asti. Ei kuulosta kovin houkuttelevalle. Ehkä keksin vielä myöhemmin miten haluaisin jalostaa musiikkiuraani. Tietenkin siis aion mahdollisuuksien mukaan tehdä keikkoja ja muita, mutta siitä tuskin tulee päätoiminen työni.
Tulipas paljon tekstiä pelkästään opiskelujen pohtimisesta! Jos blogiini eksyy joku jota kiinnostaa mahdollisesti musiikin valintakokeet, voisin niistäkin kirjoitella. (kommenttikenttään vain toivetta)
Haitteko te opiskelemaan, pääsittekö opiskelemaan, tai millaiset toiveet teillä on tulevaisuudessa ammattinne suhteen? Mahtavaa loppukesää myös kaikille! (:
Kuvat: Unsplash
Minullahan tilanne on erityisen iloinen, sillä hain kulttuurialalle, ja sielä ei ensikertalaisille varata paikkoja. Olin siis samalla linjalla itseäni reilusti vanhempien kanssa, ja olen todella iloinen että pääsin sisään siitä huolimatta, enkä joutunut pitämään edes välivuotta. Nykyään kun alkaa olemaan jo aika harvinaista päästä lukiosta opiskelemaan suoraan. En siis voisi olla onnellisempi, olen halunnut päästä opiskelemaan tätä alaa jo seitsemänneltä luokalta asti, ja vihdoin unelmani toteutuu!
Aika harva pystyy varmastikaan blogini perusteella sanomaan mikä minusta isona tulee, tai mihin hain. Tässä on kuitenkin nyt vastaus siihen, miksi luultavasti tulit tätä tekstiä lukemaan: pääsin opiskelemaan musiikkipedagogiikkaa! Minusta tulee siis musiikinopettaja. Hyi, kun ajatuskin minusta opettajana tekee häijyä. Pidän enemmän sanasta musiikkikasvattaja, sillä toivonmukaan jonain päivänä olen muskariopena.
Hain sekä Jyväskylään ja Helsinkiin opiskelemaan, ja pisterajojen mukaan pisteet olisi riittäneet myös Helsinkiin, mutta nykyisen säädöksen mukaan pääsee vain yhteen paikkaan sen mukaan mikä on omalla listallaan korkeimpana. Minulla Jyväskylä oli ykkösenä ihan asumiskustannusten takia, ja pidän hieman rauhallisemmasta meiningistä. Soitan pääinstrumenttina pianoa, ja muutaman vuoden olen soittanut selloa. Osaan myös soittaa muita soittimia jonkin verran, mutta niiden osaamista ei katsottu pääsykokeessa. Tulen siis opinnoissanikin keskittymään pianon soittoon.
Olin keväämmällä yläasteella ja lukiossa musiikinopettajan sijaisena parin kuukauden ajan, jolloin sain kosketuksen nuorien kanssa työskentelystä. En ole koskaan halunnut toimia kouluikäisten parissa, eli mieluiten toimisin alle kouluikäisten kanssa. Viihdyin kyllä työssäni, mutta murrosikäisten kanssa oli välillä todella uuvuttavaa työskennellä. Kokemukseni vain vahvisti tunnettani siitä, minkä ikäisten parissa haluaisin työskennellä.
Muutto Jyväskylään on siis edessä ensi kuussa, sillä koulutkin alkavat jo ensi kuun lopulla! Pieni paniikki ja ahdistus alkaa syntymään. En ole koskaan muuttanut, poikkeuksena se, että olen auttanut muita muutossa. Onneksi minulla on sukulaisia Jyväskylässä, jotka auttavat muutossa ja silloin, jos sattuisin apua jossakin tarvitsemaan. Helpotuksen tuo se, että en joudu muuttamaan täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Tunnen Jyväskylän varsin hyvin jo valmiiksi, mutta tietenkin muutan juuri siihen osaan kaupunkia, jossa en ole juurikaan viettänyt aikaa... :D Tuleepahan sekin osa kaupungista tutuksi.
Odotan innolla ja jännityksellä opintoja. Pelkäsin yhdessä vaiheessa että motivaatio ei riitä, sillä se katosi lukio-opintojen aikana jonnekin, enkä ole sitä sittemmin nähnyt. Nyt motivaatio on kuitenkin palannut, enkä malttaisi millään odottaa muutosta elämässä! Tietysti äitiä taitaa hieman tulla ikävä (miksei isääkin) mutta onneksi junalla tai bussilla pääsee aina kotikaupunkiin.
Mietin jo nyt mille elämäni mahtaa näyttää neljän vuoden päästä kun toivon mukaan olen valmistunut. Laskeskelin, että olen 22 kun valmistun, eli en juuri minkään ikäinen. Harkitsin että jos tulisi hyvä sauma, voisin vaikka lähteä vaihtoon. Jotenkin tuntuu vaan niin tyhmältä ajatukselta, että jos pääsisin heti valmistuttuani töihin enkä joutuisi työttömäksi, olisin sitten töissä seitsemänkymppiseksi asti. Ei kuulosta kovin houkuttelevalle. Ehkä keksin vielä myöhemmin miten haluaisin jalostaa musiikkiuraani. Tietenkin siis aion mahdollisuuksien mukaan tehdä keikkoja ja muita, mutta siitä tuskin tulee päätoiminen työni.
Tulipas paljon tekstiä pelkästään opiskelujen pohtimisesta! Jos blogiini eksyy joku jota kiinnostaa mahdollisesti musiikin valintakokeet, voisin niistäkin kirjoitella. (kommenttikenttään vain toivetta)
Haitteko te opiskelemaan, pääsittekö opiskelemaan, tai millaiset toiveet teillä on tulevaisuudessa ammattinne suhteen? Mahtavaa loppukesää myös kaikille! (:
Kuvat: Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti