Elokuva: Jurassic World - Kaatunut valtakunta

Elokuvan ensi-illasta (8.6.2018) on jo kuukausi aikaa, mutta itse pääsin katsomaan elokuvan vasta viime sunnuntaina. Olen aina tykännyt dinosauruksista ja iän tarpeeksi kartuttua katsoin kaikki yhdeksänkymmentäluvulta olevat Jurassic Park -elokuvat. Muistan kuinka sain aina pienempänä lapsena katsoa iskän kanssa tietokoneelta sen kohtauksen jossa puistossa olevat juoksivat karkuun T-rexiä aidan toiselle puolelle täpärästi selviytyen.

Pidän Jurassic Parkeissa erityisesti niiden hienosta toteutuksesta. Juoni on loistava ja vivahteikas, jolloin tapahtumat eivät etene vain tasapaksuna pötkönä. Jopa äitini kehui uusinta elokuvaa, vaikka ei yleensä näistä tämän tyyppisistä elokuvista pidä!


Kaatunut valtakunta on jatko-osa vuonna 2015 ilmestyneelle Jurassic World -elokuvalle. Molemmissa elokuvissa on samat päänäyttelijät. (Chris Pratt, Bryce Dallas Howard) Elokuva sijoittuu pääosin aiemmista elokuvista tutulle Isla Nublar -saarelle. Saarella sijaitseva tulivuori on herännyt ja alkanut syöksemään laavaa. Saarelle hylätyt ja unohdetut dinosaurukset ovat nyt vaarassa kuolla, jolloin aiemmasta osasta tutut Claire ja Owen lähtevät muiden kanssa pelastamaan dinosauruksia. Saarella heille kuitenkin paljastuu salaliitto, jonka suunnitelmien kautta koko maailma on vaarassa tuhoutua.

Elokuvan dinosaurukset näyttävät ja kuulostavat aidoille. Toisaalta, emmehän oikeasti voi tietää niiden ulkonäköä ja ääntelyä, mutta yleisen uskomuksen mukaisia ne ovat. Erityisesti dinosaurusten liikkeistä on mielestäni tehty paljon sulavampia kuin jos vaikka vertaa ensimmäisiin elokuviin. Elokuvaa katsoi visuaalisuutensa puolesta oikein mielellään.

Hauskana lisänä mielestäni on se, että dinosauruksille on luotu tunteita. Esimerkiksi jo edeltävästä elokuvasta tuttu Blue (Velociraptor) osoittaa empatian merkkejä, ja puolustaa jopa sille tuttuja ihmisiä. Tällaista tuskin olisi esiintynyt jurakaudella, tai kuka tietää.

Siinä missä yleensä katsojien kyynelkanavat pyritään aukaisemaan elokuvan surullisten ihmiskohtaloiden seurauksena, Jurassic World saa tirauttamaan kyyneleen dinosaurusten surullisen kohtalon ja epäoikeudenmukaisuuden puolesta.

Elokuva etenee mielestäni nopeasti, ja se onkin huomaamatta ohi, vaikka se on kestoltaan hieman yli kaksi tuntia pitkä. Tylsää ei ehtinyt tulla, ja elokuvan loppukin lupaili uuden osan suuntaan ja hieman asiaa tutkittuani vuonna 2021 pitäisi tulla uusi jatko-osa tälle elokuvasarjalle. Ja että aionko mennä katsomaan sen? No aion!

Ihan täydellinen elokuva ei kuitenkaan ollut, sillä itse en kauheasti pidä murhaamisesta tai teknologisten mahdottomuuksien esiintymisestä. Spoileri: Ihmettelin sitä, että elokuvassa esiintynyt pikkutyttö oli jonkinlainen klooni tai vastaavalla tavalla tehty kopio kuin saarella luodut dinosauruksetkin. Eräänlainen tieteellinen mahdottomuus siis. Elokuvassa esiintynyt uusi, ihmisen kehittämä, dinosauruslaji oli puolestaan minusta mielenkiintoisen oloinen.

Yleisesti katsottuna suosittelen kyllä elokuvan katsomista, joka tosin edellyttää aiempien osien katsomista, jotta elokuvasta saa kaiken irti. Uskon, että elokuva miellyttää kaikenlaisia katsojia joka ikäluokasta. Tämä sopisi vaikka elokuvaillan elokuvaksi. Ei tämän katsomisesta ainakaan mitään menetä, onpahan taas yhden elokuvakokemuksen rikkaampi!

Arvosana:

✷✷✷✷½