Vuosi musiikkipedagogin opintoja takana!

Nopeasti on ensimmäinen vuosi musiikkipedagogin opinnoissa mennyt. Luultavasti juuri siksi, että vielä niitä pedagogisia opintoja ei ole ollut. Toisena vuonna starttaa opettajakoulutus, niin vähän jänskättää jo etukäteen työmäärä.

Niille, jotka eivät tiedä, niin opiskelen Jyväskylän ammattikorekakoulussa musiikkipedagogin linjalla pääinstrumenttinani piano. Tänä keväänä meillä oli näyttö, jossa sitten pohdimme mille linjalle lähtisin. Instrumenttiopettajaksi, vaiko varhaisiän musiikkikasvattajaksi (tutummin muskariopeksi), ja niinhän tuo jälkimmäinen vaihtoehto oli minun valintani, niin kuin olin sen jo ennen kouluun hakemista päättänyt. Instrumenttiopettajan pätevyyden ajattelin opiskella sitten kun olen nyt ensin tämän yhdenkin pätevyyden saanut.

No, millaista sitten musiikkia on ollut opiskella täyspäiväisesti?

Nyt, kun musiikki ei ole harrastus joka veisi koulun ohella kaiken muun ajan, tunnen itseni paljon vapaammaksi. Musiikki on nyt se, mitä saan opiskella päivisin, enkä "harrastuksena" iltaisin.

Musiikkia opiskellessa työtä on samalla tavalla kuin millä tahansa muulla alalla, mutta sen sijaan että musiikki täyttäisi kaiken vapaa-aikani niin kuin se lukion ja peruskoulun aikana teki, niin nyt minulla on jopa aikaa muulle! Voin urheilla tai tehdä jotain muuta joka ei liity musiikkiin millään tavalla. Voin vaikka kirjoittaa blogia!

Olen pitänyt musiikin opiskelusta, sillä se on aina ollut se aine, missä olen ollut hyvä. Nytkin olen saanut vain nelosia ja vitosia kokeista, josta olen yllättynyt, mutta erittäin tyytyväinen. Musiikin historia on mielenkiintoista, analyysi hasteellista ja kirjottaminen (eräänlainen "sävellystyö") mukavan luovaa puuhaa. Vaikeinta on ehdottomasti olleet diktaatit, joissa kirjoitetaan ylös kuultu melodia, ja nämä ovat yleensä kaksiäänisiä. Toinen heikko kohtani on suoraan nuotista laulaminen. Helpot melodiat menevät, mutta tällä tasolla kun ollaan, ei mikään enää tunnu helpolta.

Teoria-aineiden lisäksi on tietysti perusopintoja, kuten kieliä ja yrittäjyyttä, mutta sitten on se oma suosikkini, eli soittaminen! Otin ensimmäiselle vuodelle vapaasäestyksen kurssin, ja nyt minulta pitäisikin onnistua kaikki jazz-valssista discoon. Ainakin melkein. :D

Soittotunteja on viikossa yhden tunnin verran, ja loppu pitääkin hoitaa vapaa-ajalla. Periaatteessa minun pitäisi soittaa vähintään kaksi tuntia päivässä, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että läheskään aina tuo ei onnistu. No, tänään olen vastaavasti sitten soittanut kolme tuntia. Vapaapäiviäkin tulee, sillä aina ei jaksa soittaa, ja lepo tekee hyvää niin mielelle kuin kropalle, sillä soittaminen on yllättävän fyysistä puuhaa.

Jos jotakuta kiinnostaa mitä olen soittanut, niin syksy ja alkuvuosi menivät pääosin Erkki Melartinin Legend II op. 12 parissa. Tämän 12-sivuisen teoksen opettelin näyttöön jossa soitin myös pienen kappaleen Sibeliukselta.

Tällä hetkellä minulla on kolme pientä kappaletta Schumannilta, Chopinin Preludi sekä Beethovenin sonaatti op. 14 no. 2. Eiköhän näissäkin riitä tehtävää kesäksi, varsinkin kun tuo Beethovenin teos kestää viisitoista minuuttia kaikkine osineen. (alla on vain ensimmäinen osa)




Olen pitänyt paljon ensimmäisen vuoden opinnoista ja aika onkin lentänyt siivillä. Hieman toinen vuosi hirvittää, sillä uskoisin sen olevan paljon rankempi, mutta eiköhän siitä selvitä. On kuitenkin mahtavaa opiskella juuri sitä alaa mitä on aina halunnut, ja johon kuka tahansa ei pysty.

Ikävänä puolena musiikin opinnoissa on se, että harrastuksesta tulee työtä, mutta mieluummin näin, kuin että joutuisin luopumaan musiikista. Uusia harrastuksia voi kuitenkin aina kokeilla, mutta sellaista sidettä kuin minulla on musiikkiin, ei voi mistään löytää.

Viimeisenä haluan myös iloita siitä kuinka kivoja ihmisiä musiikin kampuksella on! Olen tutustunut todella moneen ihmiseen kuluneen lukuvuoden aikana, ja saanut jopa ystävän, jonka kanssa on ollut alusta asti todella hauskaa! Minulle monesti sanottiin, että ystäviä löytyy sitten kun pääsee sellaisten pariin joiden kanssa on sama mielenkiinnon kohde. En useinkaan uskonut näitä puheita, mutta voin iloisesti sanoa, että totta tämä oli. Parasta on se, kun voin vihdoin jutella musiikista muiden kanssa niin, ettei sivullinen ymmärtäisi juuri mitään puheestamme.

Katse siis iloisena kohti tulevaa!

Miten teidän vuotenne on tähän mennessä sujunut?

Kuvat: Pixabay