Johan on aika vierähtänyt, mutta nyt olisi toisen osan aika matkasta Thaimaan Hua Hiniin!
Jos et ole ensimmäistä osaa lukenut, niin tässä on linkki matkakertomuksen ensimmäiseen osaan, olkaapa hyvät.
Maanantaina 25. päivä oli hieman rennompi päivä, eli päivän aktiviteettina oli Hua Hinin ostoskeskuksessa käynti. Market village -nimisessä ostoskeskuksessa pääsi jo enemmän tuttujen kauppojen pariin, ja täältä tuli ostettua kangasnaamio, sekä kuplatee, sillä jos sitä on jossain tarjolla, pitää sitä saada!
Kauppakeskus oli varsin perinteinen siinä missä Suomessakin olevat kauppakeskukset. Matkan hirvein asia tuli kuitenkin siinä kohtaa ilmi, kun menimme ulos. Kauppakeskuksen edustalla oli jonkunlaiset eläinpäivät menossa, enkä ole ikinä nähnyt yhtä hirvittävää näkyä!
Niin pieniä koiranpentuja, etteivät ne meinanneet pysyä pystyssä. Aivan liian pieniä häkkejä. Marsuja, kissoja, peuroja, vuohia, minipossuja. Hirveintä oli nähdä hintalappu, jossa ilmeisesti koiran hinta oli alennettu 1 000 bahtista 650 bahtiin, joka on euroissa vajaa 20 euroa. Toivottavasti se eläin oli edes päässyt hyvään kotiin.
Myynnissä oli koirista myös rotukoiria, kuten Shar peita, jotka ovat siis ruttuihoisia koiria. Niillä on muutenkin vaikeita iho-ongelmia, joten en halua edes miettiä niitä raukkoja tuollaisessa lämpimässä maassa. Onneksi Suomessa tällainen ei olisi mahdollista.
Tiistaina 26. päivän kohokohta oli mennä käymään Hutsadinin Elephant Foundationissa. Se on siis vapaaehtoisvoimin toimiva elefanttien hoitopaikka. Kaikki kyseisessä paikassa asustavat elefantit on pelastettu jostakin.
Hutsadin Elephant Foundationissa oli erilaisia "aktiviteetteja" joista valitsimme äitini kanssa elefantin kanssa kävelyllä käymisen. Matkalla elefantille sai antaa banaaneja ja pysähtyä ottamaan kuvia sen kanssa, sekä lopuksi suihkuttaa sen päälle vettä viilentääkseen elefantin oloa. Jokainen näistä aktiviteeteista maksaa, ja näillä tuloilla ylläpidetään toimintaa.
Meidän ystäväksemme valikoitui vanha norsurouva, joka oli joskus toiminut turistiretkillä "ratsuna". Hän oli sitten pudonnut rinteeltä alas ja loukannut jalkansa. Norsu olisi lopetettu, mutta norsu oli sitten pelastettu ja sen jalka leikattu ja laitettu sinne metallipalaset tukemaan jalkaa. Tämän jälkeen norsu olikin sitten elellyt Hutsadin Elephant Foundationissa. Hauskaa tässä olikin se, että olimme molemmat hieman rampoja, sillä norsurouvalla oli jalassa ongelma, ja minulla omassani. Pystyin siis samaistumaan norsuystävääni.
Keskiviikko 27. päivä opetti minut kunnioittamaan merta. Jalka osittain toimimattomana on varsin vaikeaa mennä mereen sieltä pois pääsystä puhumattakaan. Tämä päivä kuitenkin opetti sen, että mereen ei auta mennä aurinkolasit (tai silmälasit) päässä! Olin jo tulossa pois, mutta aallot olivat sen verran vahvat, etten pysynyt pystyssä. Rannassa aallot murtuvat tiheästi, ja sitten tuli se aalto joka pyyhkäisi päästä niin, että aurinkolasit lähtivät mukaan. Kerkesin vain nähdä vilauksen niistä kun silmät olivat täynnä merivettä, enkä enää saanut aurinkolaseja kiinni.
Aurinkolasit siis lilluvat jossain Siiaminlahdessa, mutta ehkä joku hai on nyt iloinen kun näkee uiskennella paremmin vahvuuksilla olevissa aurinkolaseissa.
"Lohdutukseksi" kävimme sitten toisen suomalaisen pariskunnan kanssa apinakukkulalla! Se oli ehkä hieman pelottavaa, sillä jos apinat näyttävät kilteiltä tv:ssä tai eläintarhassa, niin livenä hampaat sojollaan ne eivät enää näytäkkään niin ystävällisiltä! Vesipullot piti pitää visusti piilossa, sillä ne olisivat lähteneet heti apinoiden matkaan.
Rappusten yläpäässä sijaitsi temppeli vuoren huipulla. Temppeli oli pieni, enkä oikein ymmärtänyt sen sisällöstä, mutta oli kiva nähdä sellainen sisältäpäin. Valokuvia minulla ei ole, sillä temppelin sisällä ei saanut kuvata. Maisemat ylhäältä olivat hienot, sillä sieltä näkyi kauas, kiitos kirkkaan päivän.
Näin myös apinakukkulalla pienen söpön apinanpoikasen, joka roikkui kiinni emossaan. Tykkään eniten nähdä eläimiä niiden oikeissa elinympäristöissä, vaikka hieman apinat läsnäolollaan minua pelottivatkin.
Loppuillan vietimme markkinoita tutkiskellen.
Torstai 28. päivä oli viimeinen kokonainen päivä Thaimaassa. Aamupäivä hotellilla oli kuin suoraan jostain elokuvasta - komediaelokuvasta! Tulimme merestä uimasta äitini kanssa ja huomasimme hotellin kaiteella kiipeävän apinan. Oletimme, että muutkin ovat apinan huomanneet, joten istahdimme rantatuoleille seuraamaan tilannetta.
Hauskaa seurattavaa tästä tuli, kun jonkunlainen kahden henkilön apinapartio tuli "metsästämään" apinaa. Apina kiipesi hotellin kahden erillisen rakennuksen kaiteilla ja kiipeili kerroksia ylös-alas. Kyse ei ollut mistään pienestä Herra Tossavaisesta, vaan varsin isosta apinasta, joka mitä luultavimmin oli tullut rantaa pitkin hotelliin Apinavuorelta asti. Lopulta apina taisi mennä katolle, eikä sitä sen jälkeen näkynyt, joten kaipa kaksikko sai apinan kiinni. Viihdyttävää ilmaisviihdettä tuo kumminkin oli. :D
Tänä samaisena päivänä huomasimme myös, että Pakistan oli sulkenut ilmatilansa, ja tämä vaikutti mm. Bangkokista lähteviin lentoihin, ja jäimmekin jännityksellä odottamaan, kuinka meidän lentomme kanssa kävisi.
Tämä kuva on otettu Suomesta, helpottuneena matkan päättymisestä!
Perjantaina 1. maaliskuuta meillä oli aikainen herätys yöllä, jotta olisimme ajoissa kentällä ajomatkan ja Bangkokissa odottavan aamuruuhkan takia, vaikka Finnairilta olikin jo tullut viesti, että arvioitu uusi lähtöaika olisi puolitoista tuntia myöhässä. Kentälle saavuimme lopulta hyvään aikaan, ja yritimmekin kuluttaa aikaa kentällä parhaamme mukaan.
Pakko antaa myös kehut Bangkokin Suvarnabhumin lentokentälle siitä, kuinka hyvin liikuntaesteiset oli otettu huomioon! Pääsin jonojen ohi kiertoteitä ja olisi minut jopa suostuttu pyörätuolissa viemään portille, mutta totesin voivani mennä itse. :D Pääsin myös lentokoneeseen ensimmäisenä muiden liikuntaesteisten kanssa. Suomessa vastaavaa palvelua ei todellakaan ollut, joka on minusta todella outoa, sillä liikuntarajoitteisia, tai vanhuksia on aina lentokentillä.
Pääsimme onneksi lopulta matkaan, ja ehtipä lentokoneessa katsoa useamman elokuvan. Katsoinkohan neljä vai viisi elokuvaa paluulennon aikana, sillä kiitos Pakistanin ilmatilan, lento kesti reilusti yli normaalin. Kiersimme varsin suuren mutkan siinä, missä normaalisti lentokone olisi lentänyt suoraan kohti Suomea. Hurjinta lennolla oli Arabiemiraattien kohdalla kun lensimme Persianlahden kohdalle, katosi ilma siipien alta sen verran, että oikein tunsi kun kone tipahti alaspäin, ja samoin osa tavaroista pöydällä tipahti lattialle. Muistan vieläkin mille se tuntui mahassa. Mitenkään pelottava kokemus tuo ei ollut, mutta en muista olleeni niin yhtäkkisessä turbulenssissa.
Kiertoreitti Suomeen. Normaalisti kone lentäisi varsin suoraan Suomeen.
Sellainen matkakertomus Hua Hinista. Toivottavasti kertomus oli viihdyttävä, ja jos jotain kysymyksiä esimerkiksi vierailtuihin paikkoihin liittyen ilmenee, niin kommenteissa saa kysyä! Vastailen aina huomatessani. (:
Mukavaa kesän odotusta!
Kommentit
Lähetä kommentti