Estelle Maskame: Did I mention I love you / DIMILY - Rakastan

Portlandissa äitinsä kanssa asuvan 16-vuotiaan Eden Munron vanhemmat ovat eronneet. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Santa Monican rantakauppungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden ääitipuolen lisäsi Eden saa kolme uutta velipuolta.
Edeniä vähän vanhempi Tyler Bruce on paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Vaikka Tyler ja Eden eivät alussa voi sietää toisiaan, jokin salaperäisessä pojassa kuitenkin vetää Edeniä puoleensa. Mitä paremmin hän pääsee tutustumaan Tylerin herkkään puoleen, sitä peruuttamattomammin hän huomaa olevansa ihastumassa siihen ainoaan ihmiseen, johon ei saisi: omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa. Saako Eden selville, millaisia salaisuuksia Tylerin kovan ylkokuoren alla piilee? Ja pystyykö Eden hallitsemaan kielletyt tunteensa?

DIMILY - Rakastan, 2016
(Did I Mention I Love You, 2015)
Gummerus
Sivuja 409

Olin innoissani kun pääsin lukemaan tätä kirjaa. Vihdoin tämä ei ollut kenelläkään lainassa, ja pääsisin katsomaan oliko tämä hypetetty kirja niin hyvä kuin antoi ymmärtää. No oliko? Ei. Itse en henkilökohtaisesti näe mikä tässä kirjassa oli niin hyvää, että kaikki ovat aivan sekaisin.

Mietin monesti kirjan aikana että antaisin tälle vain yhden tähden, ja ne jotka ovat antaneet useamman, ovat varmasti saaneet auringonpistoksen suoraan Kaliforniasta lukiessaan tätä kirjaa. Kirja kyllä parani loppua kohden, mutta eräs asia ärsytti niin paljon, että meinasin jättää lukemisen kesken:

En ymmärrä miksi tässä puhutaan sisarusten välisestä rakkaudesta, tai siitä että koko homma on laitonta. Kirjan päähenkilöthän eivät siis ole millään lailla sukua toisilleen, jos ei lasketa sitä että toisen isä ja toisen äiti menivät naimisiin. Mutta mitään biologista yhteyttä heillä ei ole. Muutenkin tällaisia paha poika -kirjoja tuntuu tulevan jokaisesta tuutista sisään. Ensin fifty shades of gray, sitten After -sarja ja nyt tämä. Ainoa ero tässä oli se, että seksistä ei puhuttu suoraan. Tai taidettiin tässä ohimennen asiasta mainita, mutta mitään suoranaista kuvailua ei ollut - ja hyvä niin. 

Pidin kyllä monista henkilöhahmoista ja draamasta jota tuntui löytyvän joka kulmalta. Varsinkin loppu oli varsin viihdyttävä. Etenkin tytöt olivat viihdyttäviä. Pidin Edenin kolmesta kaverista, tai ainakin niin kauan, että Tylerin silloinen tyttöystävä osoittautui täydeksi idiootiksi, joka tapahtui jo aika alussa. Epäselväksi minulle jäi myös takakannessa mainittu Eedeniin silmänsä iskenyt poika, että oliko se kirjan alussa esiintynyt Jake, vaiko lopussa lymyillyt Dean. Ken tietää mitä tälläkin oli tarkoitettu.

Mutta jotta en keskittyisi liikaa hahmoihin ja juoneen (josta en pitänyt kauheasti, jos jäi huomaamatta) niin voisinpa pari sanaa vielä kerronnasta mainita, jos jollakulla ei mene hermot tähän kirjoitukseeni. Kerronta oli ihan hyvää. Toki kerronta on aina erilaista, kun kyseessä on käännös eikä alkuperäinen teksti. Kirjassa oli varsin paljon vuoropuhelua, jota en paheksu, sillä omatkin tuotokseni koostuvat paljon niistä. Vaikka kirjoittaja on nuori/ollut nuori tätä kirjoittaessaan, en anna armoa tässä raa'assa arvostelussani. Kirjasta on ilmeisesti tekeillä myös elokuva, siltä vaaditaan varsin paljon jotta aion sen mennä katsomaan. Jos kirjasta on jotain hyvää löydettävä, niin se, että aion lukea vielä seuraavat kaksi kirjaa, sillä kai tämä ansaitsee toisen, ehkä kolmannenkin mahdollisuuden. Arvosanassa ilmestyvä puolikas on ihan säälistä.

Arvosana: ✸½

Kommentit