Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

"Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata?

Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä."




Mielikuvituspoikaystävä, 2016
Atena
Sivuja 201


Tästä on jo jonkun aikaa, kun kuulin kirjasta. Varmaankin yli vuosi. Niihin aikoihin kun kirja julkaistiin. Mietin jo silloin, että kirja pitäisi lukea, mutta kirja ei sattunut ilmestymään eteeni missään vaiheessa, kunnes sain tehtäväkseni lukea alle kolme vuotta sitten julkaistun kirjan. En ensin muistanut koko kirjan olemassa oloa, mutta hetken nettiä pengottuani päädyin varaamaan kirjan kirjastosta.

Jos kaipaat mieltäsi virkistävää tekstiä, tämä kirja on ehdottomasti sinulle. En edes voi laskea kuinka monta kertaa nauroin kirjan jutuille. Kirja sopii niin sinkuille kuin parisuhteessa oleville, joskin itse uskon, että samaistuminen on helpompaa kun on sinkku.

Jotenkin kirjasta on vaikea sanoa kokonaisvaltaista arviota, sillä kirjassa ei varsinaisesti ole juonta. Kirjan alku ja loppu ja välitapahtumat ovat sidottu vain kevyesti yhteen. Kirjan kappaleet ovat osittain kaikki omia tarinoitaan. Periaatteessa luvut olisi voinut lukea lähes mielivaltaisessa järjestyksessä, vaikka jotkut asiat edellisestä luvusta viittaavatkin siinä hetkessä luettavaan lukuun.

Pidän siitä, kuinka kirjassa käsitellään asioita, joita voi pitää tabuina. Kirjan kieli ei myöskään käy tylsäksi. Ihmiskehon osista käytetyt sanat eivät saaneet ainakaan omaa oloani huonoksi, joten kirjoittaja on hyvin onnistunut valitsemaan kuvaileviksi sanoiksi sellaiset, ettei tule oloa, että lukisi jotain rivoa tekstiä.

Ainoa itseäni kirjassa häiritsevä asia on sen jonkunlainen kakka-pissa-huumori. Se hieman latisti omalla kohdalla tunnelmaa. Muuten kirjassa ei ollut itseäni häiritseviä asioita muutamia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta. Oudoin asia kirjassa oli se, että mitä pidemmälle luki, sitä selkeämmin päähän muodostui lukijan ääni. Huomasin kirjoittaessani kirjasta esseetä kirjoittavani sitä samalla äänellä, joka kirjaa lukiessani soi päässä. Näin käy harvoin minulle.

Itseäni ja esseetäni lainaten: "--Tärkeimpänä on kuitenkin se, että tietää millaista on olla nainen. Miesvihaan ja flippaamiseen on helppo samaistua."

Pidin myös kirja nykyaikaisuudesta. Kirjassa puhutaan tinderistä ja facebookista. Kirja on selkeästi tuotu nykyaikaan, kun niitä ei ole unohdettu, mutta silti käydään myös perinteisesti baareissa.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että jos olet parisuhteessa, niin anna miehellesi luettavaksi luku "Mies - jos vehkeesi toimisi kuin vagina".

Loppuun vielä ennen arvosanaa haluan linkittää Rönkkösen oman blogin, joka käsittelee samoja aiheita kuin kirjakin.

Arvosanaa pohtiessani mietin vain sitä, onko kirjassa jotain joka rokottaisi viidestä tähdestä pienempään summaan. No, eihän siinä ole, mutta silti minulla ei ole fiilistä, että antaisin kirjalle viittä tähteä. Kirja on hyvä ja suosittelen sitä ihan kaikille. En ehkä ihan vauvasta vaariin, mutta naisille ainakin. Lukekaa kirja ja rakastakaa itseänne (ja sinkkuuttanne).

Arvosana:
✷✷✷✷(ja miljoona mielikuvitustähteä lisää)

Kommentit