"Kyllä töitä tekevälle löytyy"

Vai löytyykö?

Asia, joka minua on jo pitkään mietityttänyt, ärsyttänyt ja vaivannut, riippuen vähän päivästä, on työllisyys. Niin nuorten että vähän vanhempien ihmisten työttömyys on nykysuomessa ehkä jopa tabun asemassa oleva asia, joka on tosin nyt tulossa kaikkien suille sopivaksi etenkin järjettömän aktiivimallin jälkeen, jonka eduskunta on onneksi ottamassa jälleen käsittelyyn.

Sen lisäksi, että ajattelin tässä postauksessa avata mietteitäni niin työn teosta, ajattelin mainita tässä samalla siitä, kuinka tietyt ikäluokat joutuvat aina kärsimään muutoksista. Tässä tapauksessa koen, että oma ikäluokkani (1999) on juurikin tällaisen "sorron" kohteena.

Vaikka usein väitetään, että töitä kyllä riittää jos niitä on valmis tekemään, en täysin usko tätä. Monilta paikkakunnilta ei löydy tarpeeksi töitä, jolloin pitäisi muuttaa. Ihmistä ei kuitenkaan pidä velvoittaa siihen, että hänen pitäisi olla valmis muuttamaan työn perässä. Myöskään se, että yliopistokoulutuksen käynyt joutuisi toimimaan puhelinmyynti tai siivoustehtävissä, ei ole hirveän kohtuullista. Omalle alalle pitäisi pystyä työllistymään, ja yhteiskunnalla on velvollisuus kouluttaa riittävän paljon/vähän työntekijöitä tietyille aloille. Luin eilen Yleltä artikkelin, jossa kerrottiin, että viime vuonna noin 800 työntekijää (vaatesuunnitelija) kohden oli vain kymmenisen avointa työpaikkaa. En vain käsitä miten koulutuksessa voidaan mennä niin pieleen, että koulutetaan ihmisiä työttömiksi. Tietysti kaikilla on mahdollisuus oman yrityksen perustamiseen, mutta kuten artikkelissakin sanottiin, kaikki maksaa suomessa moninkertaisesti, ja vain harva on valmis maksamaan kotimaisuudesta sen vaatiman hinnan.

Myöskin nuorilla on ongelmia töiden löytämisen suhteen. Työkokemusta arvostetaan, mutta työkokemusta on vaikea kartuttaa, jos sen saamiseen vaaditaan jo työkokemusta. Tästä syntyy oravanpyörä, jota on vaikea saada katkeamaan. Puolestaan liian vanhaa työntekijää ei haluta ottaa töihin, sillä ajatellaan, että hän jää pian eläkkeelle, hänen työn tekonsa ei olisi niin tehokasta, ja hänestä saattaisi koitua monia ylimääräisiä kustannuksia kunnon takia. (keksin esimerkit itse, mutten itse ajattele iäkkäämmistä työntekijöistä näin, älkää huoliko)

Kaiken tämän lisäksi nuorten on vaikea löytää aloja, joihin ovat tarpeeksi päteviä. Ilman valmista koulutusta on työpaikan saanti lähes mahdotonta, ja vaikka opiskelisi, voi olla ettei omalle alalle tarvita kesätyöläisiä. Työkokemuksen lisäksi nuorelta vaaditaan ilmeisesti joitain jeditason hakemuksentäyttökykyjä, sillä haastatteluun pääseminen tuntuu nykyään olevan kovan työn takana. On ärsyttävää, kun jokaista kahtakymmentä haettua paikkaa kohden tulee maksimissaan 1-2 kutsua haastatteluun, eivätkä nekään vielä takaa työpaikkaa.

Itse olen onnellisessa asemassa, sillä olen päässyt joka vuosi kesätöihin, kun olen vain ollut riittävän vanha niitä tekemään, eli pystynyt hakemaan töihin. Sinä vuonna kun en päässyt minnekään, tein puhelinmyyjän hommia. Eihän sellainen työ hehkeää ole, ja ihmiset osaavat olla ilkeitä, mutta jonkunhan sekin työ on tehtävä, ja minä halusin ansaita rahaa ja kartuttaa työkokemusta. Pikkuriikkisen tuntipalkan voimilla ei pitkään eletä, joten myyntiäkin on saatava. Sitkeydellä kuitenkin hirveinkin työ on mahdollista saada päätökseen hyvällä menestyksellä.

Sosiaalisen luonteeni takia olen myös aina ollut vahvoilla työhaastattelussa, ja tähän mennessä olen saanut työpaikan, jos vain haastatteluun olen päässyt. Haastatteluun en olekaan sitten päässyt hirveän montaa kertaa, mutta riittävän monta kertaa, että olen kesätöihin päässyt. Tällä hetkellä minulla on tiedossa, että toukokuussa tulen tekemään kolmea työtä samanaikaisesti. En kuitenkaan usko, että tämä on hetkellisesti niin hirveää, miltä se kuulostaa. Pystyn tekemään työni, ja tällä hetkellä tarvitsen rahaa, jotta pystyn elämään mahdollisimman hyvin, ja välttämään joskus opintolainan ottamista. Olen itse joutunut tekemään jo töitä siihen, että olen päässyt töihin, joten en aio jättää yhtäkään tilaisuutta käyttämättä. Etenkin, kun työllistyminen on minun iässäni vielä varsin vaikeaa.

Tästä saatiinkin hyvä aasinsilta tiettyjen ikäluokkien syrjintään, joka tällä hetkellä tuntuu kohdistuvan meihin viimeisiin 90-luvulla syntyneisiin. Esimerkiksi oma kotikuntani pyrkii saamaan muistaakseni kaikille 2000 ja sitä myöhemmin syntyneille kesätyöpaikan. Mihin me -99 jäätiin, meitä ei sitten yhtään tuettu kesätöiden saannin suhteen. Muutenkin tuntuu, että vuodesta toiseen kaupungin arvottavat kesäduunit menevät aina samoille henkilöille, joilla on sukulaisia kaupungilla töissä. Työpaikathan piti arpoa, joten miten ihmeessä samoille henkilöille voi onnetar suosia kesätyön vuosi toisensa jälkeen. Ennemminkin pitäisi kieltää samoilta uudestaan työn teko, jotta kaikki saisivat kokemusta. Ei kovin reilua toimintaa kunnalta.

Tämän asian lisäksi ihan valtakunnallisesti minua ärsyttää se, kun omaa ikäluokkaani sorretaan seuraavissakin asioissa:

1.Kirjoitukset sähköistyy
→ Tämä tarkoittaa sitä, että paperisista kirjoituksisa on siirrytty sähköisiin. Oman ikäluokkani kannalta tämä ei ole reilu muutos, sillä emme ole tehneet lukiossa mitään juttuja koneella, sillä se ei kuulu meidän opetussuunnitelmaamme. Kirjoituksissa vaaditaan tämän lisäksi hyviä atk-taitoja, jotta osaa tehdä erilaisia kaavioita, ja kukaan ei ole meille näitä opettanut, kiitos ops:in.

2. Uusi opetussuunnitelma muutti yo-kokeita
→ Viime vuonna käyttöön otettu uusi opetussuunnitelma muutti tietokoneella tehtyjen, ja atk-taitoja vaativia kokeita siinäkin mielessä, että niiden sisältö muuttui rajusti. Uusia tehtävätyyppejä on tullut aineissa paljon, ja uuden opetussuunnitelman kokeita testataan meillä v-a-n-h-a-a opetussuunnitelmaa opiskelleilla. Ei ole reilua, että vanhoilla testataan uutta.

3. Pääsykokeet uudistuvat
→ Sen sijaan, että mentäisiin pääsykokeisiin, voikin opiskelemaan päästä ylioppilastodistuksen avulla. Tämän pitäisi mahdollistaa yo-kokeiden loputon uusiminen, jotta kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hyviin arvosanoihin. Kulttuurialoja tämä muutos ei koske. Ärsyttävää kuitenkin, että saimme tietää tästä vasta kesken lukion, jolloin asia on ilmoitettu meille aivan liian myöhään.

Päättäjät, oletteko olleet yhtään hereillä?? En itse pidä mistään mainituista uudistuksista. Sähköistyminen on ok, mutta sen vaatimat atk-taidot eivät, joita minun ikätovereilleni ei ole opetettu.

Harmi kun minulla ei enää ole ystäväni kanssa käymääni keskustelua tallella, sillä kävimme sen Snapchatissa ja viestit siellä katoavat heti lukemisen jälkeen. Siellä kuitenkin kirjoitin hänelle jotakuinkin näin: "Olen katkera kansalainen. Meidän ikäluokkaa sorretaan. Kaikki uudistukset on tehty niin, että me ollaan ikään kuin väliinputoajia. Meitä ei ole huomioitu lainkaan."

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Kuvat: Unsplash