Lapsuuden lempielokuvat

Olen viimeaikoina pohtinut paljon omaa historiaani, eli lapsuutta. Tähän liittyen olenkin julkaissut pari postausta niin lapsuuden lempikirjoista että siitä, miksi aloin lukemaan. Nyt olisikin vuoro uppoutua minun lapsuuteni lempielokuviin. Nyt lapsuuteni käsittää ikähaarukan vauvasta lähes koko ala-asteikään saakka. Ehkä viidennelle luokalle saakka. Eli 0-11 on ikähaarukka tässä minun lapsuustakaumassani.

Olen vielä sitä sukupolvea joka on saanut nauttia kasettien hienoudesta. DVD-levyjä on toki ollut olemassa, mutta meillä ei sellaista ollut. Muutenkin suurin osa kaikista elokuvista ja lastenohjelmista ym. nauhoitettiin vielä silloin kaseteille. Eipä ollut silloin kovin monissa autoissakaan CD-levypaikkaa. Muistan kuinka äidin entisessä autossa aina matkatessa kuuntelin Rölli-peikon tarinoita, ja ai että muistan vieläkin sen äänen kun kasetti alkoi kelaamaan itseään alkuun. Tai saattoihan kasetin kääntää toisin päin soittimeen, jolloin ei tarvinnut odottaa kelausta. Voi noita kulta-aikoja.

Joka tapauksessa sain nauttia suurimman osan ensimmäisistä kosketuksista elokuviin kasettien kautta, joten mistään teräväpiirtokuvasta ei ole kysymys. Eipä sellaista ole kyllä lapsena kaivannutkaan. Minulle on hyvin riittänyt se, että niissä puhutaan suomea tai ruotsia (sillä ruotsi on toinen kieleni) ja kuva on värikäs, eikä takkuile. Halinallet ja Peppi Pitkätossu tai niin kuin minä katsoin, niin Pippi Långstrump ovat olleet minun suosikkejani. Sarjojen lisäksi katsoin paljon elokuvia kasetilta, ja nyt olisikin aika hypätä itse postauksen aiheeseen pitkän alkulöpinän jälkeen.

Voin vaikka väittää, että Disney on jokaisen lapsen suosikki! Jos ei Disney, niin sitten Pixar. Jompi kumpi näistä vallitsevista lastenelokuvien tekijöistä löytyy varmaan jokaisen lapsen suosikkielokuvan takaanta. Omia lempielokuvia Disneyltä oli lapsena lähes kaikki, ei ollut väliä mikä elokuva oli kyseessä, kaikki meni. Vähiten pidin kuitenkaan elokuvista, joissa toinen oli ilkeä toiselle, tai jollekin sattui jotain huonoa, sillä minulle tuli niistä aina huono mieli, empaattinen ihminen kun olen.

Aarreplaneetta, Monsterit Oy, Atlantis, Lilo ja Stitch, Pocahontas sekä Karhuveljeni Koda olivat ehkä suurimmat suosikkini Disneyltä. Pixarilta Ihmeperhe ja Toy Story. En ollut mikään suurempi prinsessaelokuvien ystävä, vaikka katsoin niitäkin, mutta enemmän olin toiminnan ystävä. Ei sillä ettenkö olisi aina innolla pukeutunut hameisiin ja mekkoihin. Äidiltäni sain muutama vuosi sitten kuulla etten ole joskus muuta suostunutkaan pukemaan päälleni kuin hameita.

En usko, että mainitsemani elokuvat kaipaavat sen suuremmin esittelyä. Nuo elokuvat ovat tunnettuja, ja pidän niistä yhä edelleen, eikä tästä kauaa ole kun olen viimeksi jonkun Disneyn vanhemman elokuvan katsonut. Ainoa elokuva jonka kuuluisuudesta en ole niin varma, on Aarreplaneetta: Tarinan päähenkilö on 15-vuotias Jim, joka saa haltuunsa mystisen Aarreplaneetan luokse johdattavan kartan. Jim pääsee laivapojaksi, kokin apuriksi avaruuspurjehtijaan, joka lähtee etsimään tarujen Aarreplaneettaa. Jim ystävystyy karismaattisen kyborgin, laivakokki John Silverin kanssa. Silverin ohjauksessa Jim kehittyy kelpo avaruusseiloriksi mutta suuremmat vaarat ovat kuitenkin edessä, kun Jim tajuaa, että hänen ystävänsä Silver onkin kapinaa vehkeilevä piraatti… (elokuvan takakansiteksti)

Toinen suuri elokuvarakkaus on minulla Jali ja Suklaatehdas (uudempi versio). Ai että pidin tästä elokuvasta. Luin joskus myös samaisen kirjan, ja tykkäsin siitäkin. Tästä elokuvasta ei vain voi olla pitämättä, eikä kyllä elokuvan päänäyttelijästä Freddie Highmorestakaan. Freddietä voi tuskin kukaan olla tietämättä, sillä hän on näytellyt todella monissa tunnetuiksi nousseissa elokuvissa. Freddien lisäksi elokuvassa näyttelee aina niin ihana Johnny Depp. En voi muuta sanoa kuin, että jos ette ole tätä katsoneet, niin katsokaa tämä! Ja tämä ei ole suositus, vaan käsky.

Viimeiseksi tietysti jätän parhaan palan. Vaikka muutamat elokuvat jouduinkin karsimaan listasta pois pituuden takia, en olisi jättänyt tätä pois mistään hinnasta. Kysehän on siis tietysti Studio Ghiblin elokuvista, ja erityisesti Hayao Miyazakin ohjaamista sellaisista. Sellainen ihminen, joka ei ole nähnyt ainoatakaan Miyazakin elokuvaa on menettänyt paljon. Hänen elokuvistaan ei voi listata vain yhtä tai kahta, vaan kaikki ovat mainitsemisen arvoisia.

Erityisen paikan sydämessäni on kuitenkin ansainnut elokuva Liikkuva linna. Sen lisäksi että katsoin tuon elokuvan aikoinaan päivittäin, olen lukenut kaksi kirjaa jotka kertovaat samaa tarinaa (elokuva pohjautuu toiseen niistä), ja opetellut soittamaan kappaleita elokuvasta. Rakkaus elokuvaa kohtaan ei ole kadonnut, eikä varmaan tulekaan koskaan katoamaan. Jos joku elokuva Japanilaisista elokuvista kannattaa katsoa, niin tämä on se! Tiedän, etten ole ainoa joka on sitä mieltä että Liikkuva linna on paras Ghiblin ja Miyazakin elokuvista, sillä monet ovat sanoneet että se on heidänkin suosikkinsa. Suositukseni ei siis ole aiheeton.

Muita elokuvia Studio Ghibliltä, jotka ovat omia suosikkejani, ovat (kronologisessa järjestyksessä) Laputa, Kikin lähettipalvelu, Naapurini Totoro, Henkien kätkemä, Kissojen valtakunta ja Maameren tarinat. Lista on pitkä, enkä ole ihan kaikkia Ghiblin elokuvia katsonut, sillä vanhimpia on vaikea löytää mistään. Kissojen valtakuntaa ja Maameren tarinoita lukuunottamatta yllä mainitut elokuvat ovat Miyazakin ohjaamia. Kaikki Studio Ghiblin elokuvat ovat fantasiaa, eivätkä siis ole millään lailla verrattavissa tähän maailmaan suoraan.

Täytyy sanoa, että Japanissa osataan tehdä elokuvia, sillä olen monelle elokuvalle sydämeni myynyt. Ja nyt jos joku miettii onko animen tai animaatioiden katsominen noloa aikuisena, tai yhtään vanhempana ihmisenä, niin ei todellakaan ole! Olen yksin käynyt elokuvissakin katsomassa lastenelokuvia, eikä siinä mitään noloa ole. Aikuiset löytävät yleensä lastenelokuvista sellaisia puolia, joita lapset eivät näe. Myöskin jotkut vitsit ovat enemmän aikuisille. Lastenelokuvat voivat siis olla todella viihdyttäviä myös aikuisille. Älkää siis miettikö ikää, vaan katsokaa rohkeasti kaikenlaisia elokuvia.

Sellaiset ovat minun lapsuuteni lempielokuvat, eikä ole niistä tykkäys jäänyt lapsuuteen, vaan edelleen pidän kaikista mainitsemistani elokuvista, erityisesti Japanilaisista.

Mitkä ovat teidän lempielokuvia lapsuudesta, tai tämän hetkisiä lemppareita? Onko samoja lemppareita kuin minulla?