"Sinun pitäisi kyllä laihduttaa..."

"...tai ainakin huomioida, että painokäyräsi on noussut." Nämä sanat, tai ainakin vastaavat sanat moni on varmasti saanut kuulla koulun terveydenhoitajalta. Joillain suunta on toki voinut olla alaspäin, mutta omalla kohdallani niin ei koskaan käynyt, paitsi ehkä kerran. Muistan kuitenkin sen, kuinka joka kerta kun terveydenhoitajalla piti käydä vuositarkastuksessa, minulle sanottiin, että painokäyrä on kohonnut ylöspäin ja minun pitäisi kiinnittää huomiota siihen, eli syödä paremmin ja liikkua enemmän. Ongelma kuitenkin on, että usein tämä kommentti painokäyrästä jätettiin vain siihen, että jotain pitäisi tehdä, mutten koskaan saanut ohjeita siihen, mitä minun sitten oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran suuntaa pitäisi muuttaa.

Muistan yläasteella huomauttaneeni terveydenhoitajalle asiasta, että antakaa sitten ohjelma ja tarkat ohjeet mitä tehdä, jos haluatte minun jotain muuttavan. Siihen sain vastaukseksi lähinnä järkyttyneen katseen, sillä mitäpä ohjeita heillä olisi ollut antaa. Vuositarkastus oli mielestäni aina hirvein asia ikinä, sillä olin oppinut häpeämään kehoani, sillä aina se mitä kuulin oli, että jotakin pitäisi parantaa. Ongelmaani ei kuitenkaan koskaan katsottu pintaa syvemmälle, sillä se, mikä oli johtanut paino-ongelmiini oli koulukiusaaminen. Lapsena olin normaalipainoinen lapsi, mutta koulukiusaamisen takia jäin aina ulkopuolelle kaikesta, joten en liikkunut samassa määrin, ja kiusaamisen takia myöskin söin enemmän. Vaikka olin kiusaamisen alkaessa normaalipainoinen, koin, että kiusaaminen johtui ulkonäöstäni, joten se vain ruokki tilannetta entisestään. Olin varmasti masentunut lapsi. Jos tähän ongelmaan olisi puututtu, ei minun olisi tarvinnut kuunnella jokavuotista kommentointia painokäyräni noususta.

Koen edelleen vihaa siitä, kuinka minua on kohdeltu. Eniten minua suututtaa se, että minulle on sanottu, että painoa pitäisi tiputtaa, mutta en koskaan saanut ohjeita, ja sama toistui aina seuraavana ja sitä seuraavana vuonna. Se lukema, mitä BMI eli painoindeksi kertoo, ei ole aina se oikea tulos ihmiselle itselleen. Jokaisella meistä on luonnollinen paino, jonka saavuttaa elämällä tasapainoisesti ja terveellisesti, ja joillain se lukema on taulukoita korkeampi. Epäilen myös, että terveydenhoitajat eivät tätä tienneet.

Lue myös: Koulukiusaaminen jättää arvet - minun tarinani

Yhä tänäkin päivänä kamppailen näiden asioiden kanssa. Olen oppinut pitämään liikunnasta, ja hyväksymään kehoni paremmin, mutta toisinaan terveydenhoitajien sanat pyörivät mielessäni, ja mietin voiko minusta tulla koskaan normaalipainoista, ja mitä se minulta vaatisi. Koen edelleen, että minusta ei pidetä ulkonäköni takia, ja jos muuttaisin asian, pitäisivät muut minua paljon viehättävämpänä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tärkeintä on rakastaa omaa kehoaan sellaisena kuin se on, ja muutos tapahtuu luonnollisesti, kun tuntee oman kehonsa tarpeeksi hyvin. Etenen kohti tavoitettani hitaasti ja varmasti, ja toivon että jonain päivänä saan näyttää kaikille minua kaltoinkohdelleille, että minä pystyin siihen, vaikka en koskaan saanutkaan tukea.

Toivon, että nykyään asiaan olisi tehty parannusta, eikä kenenkään muun tarvitsisi kuunnella sitä, että painoa pitäisi pudottaa, mutta sitten asian kanssa jäisi täysin yksin. Valitettavasti uskon kuitenkin, että minä en yksin ole ollut tällaisen uhri, vaan teitä on monia muitakin, jotka ovat saaneet kuulla vastaavia sanoja, oli se sitten painon pudottamisesta tai nostamisesta.

Olisi mukava kuulla teidän ajatuksia ja kokemuksia aiheesta, joten kommenttiboksiin saa mielellään laittaa mietteitään asiasta! (:

Lue myös:

• Miten selvitä vastoinkäymisistä?
• Kahdeksan podcastsuositusta!
• Vuosi musiikkipedagogin opintoja takana

Kuvat: Unsplash