Syksyllä äitini osti villasukkalehden jossa oli paljon kauniita malleja, ja pyysin sitten äitiäni sieltä neulomaan minulle yhdet sukat. Jäin kuitenkin miettimään sitä, kuinka minun ehkä pitäisi kokeilla itsekin, jos vaikka saisin villasukan neulottua. Sillä hetkellä ei ollut käytössä kuin jämälankoja, mutta päätin kokeilla jos muistaisin edes neulomisen perusteet, ja halusin todeta olisiko se niin hirveää kuin muistin.
 |
| Lankoja on ehtinyt jo kerääntyä useampi korillinen |
Muistot yläasteelta olivat hampaat irvessä neulomista, kun käsialani oli niin tiukkaa, ettei neulominen luonnistunut vain puikkoja heiluttamalla. Nyt koitin ottaa rennomman asenteen, ja yllättävää kyllä, muistin miten silmukoita luodaan ja oikeaa sekä nurjaa neulotaan. Eihän se niin huonosti mennytkään.
Se räpellys jäi siihen, mutta ostin uutta lankaa, joka inspiroisi minua neulomaan. Sain edesmenneen mummoni puikot käyttööni ja aloin neulomaan. Koska en tietenkään voi tehdä mitään liian yksinkertaista alkuun, halusin tehdä sukkiini hiirenkorvareunat, ja niistähän tulikin aika kivat!
 |
| Keskeneräinen kauluri |
Tämän jälkeen oli vaiheessa lapaset kummipojalle, ja niiden tekoon meni reilu päivä. Ei hullumpi neulomisvauhti, sanon minä.
Tässä vaiheessa tuntui, ettei oikein mikään työ saa minua kyltymään neulomiseen, joka ehkä on neuloosin merkki, joten aloin miettimään villapaidan tekemistä. Lopulta löysin sopivan ohjeen, ja lähdin urakkaan. Aika moinen urakka se olikin, mutta kahden viikon jälkeen huomasin jo ompelevani saumoja yhteen. Täysin kivuton projekti tämä ei ollut, ja purkaa sai useamman kerran, mutta nyt se on täydellinen, vaikka itse sanonkin.
Tässä välissä tein muutaman virkkaustyön ja neuloin joululahjaksi scrunchieita (isoja ponnareita). Yhdellä langalla neulominen alkoi kuitenkin tuntua tylsältä, sillä janoan oppia uutta. Tarvitsin itselleni lapaset ja ajattelin, että voisin kokeilla kirjoneuletta. Onneksi äiti oli paikalla auttamassa peruskysymysten kanssa, mutta aika nopeasti sain jutun juonesta kiinni. Äitini on ihmetellyt monesti, miten jonkun aloittelijan käsiala voi olla niin tasaista, ja varsinkin kirjoneuleessa työ on tarpeeksi löysää. Tätä ihmettelen itsekin. En oikein ymmärrä miten yläasteesta käsialani on voinut muuttua niin paljon, vaikken ole edes neulonut!
Näiden projektien jälkeen on tullut tehtyä kaksi pipoa, jotka ovat epäonnistuneet omaan makuuni täysin. En oikein tiedä mikä niissä pipoissa on niin haastavaa. Pipojen jälkeen olen saanut valmiiksi kaulurin ja pitsisukat, sekä oppinut soveltamaan ohjeita minulle sopivaksi.
Seuraavaksi toivoisin luovani oman kirjoneulekuvion tai vastaavan, ja toteuttavani sitä parhaani mukaan. Olen myös haaveillut neuletakin teosta.
Neulominen on mielestäni siitä kivaa puuhaa, että siinä ei voi koskaan olla valmis. Olen saanut paljon inspiraatiota facebookin neulontaryhmistä, sillä itselleni tulee usein ongelmaksi, että tekisi mieli neuloa, mutten oikein tiedä mitä.
Vaikka olen lapsuuteni kasvanut noin 7 kilometrin päässä Novitan tehtaalta, ei novita silti ole noussut suosikikseni. Olen eniten ihastunut DROPS-merkin lankoihin, sillä heiltä löytyy herkullisia värejä ja paljon erilaisia ja ihania lankoja.
Tässä harrastuksessa on se huono puoli, että langat ovat varsin arvokkaita. Suurempia neuletöitä pitää suunnitella kunnolla, jottei osta lankoja turhaan. En tosin voi kieltää etteikö nyt jo noita lankoja olisi riittämiin... Langoissa vaan on jotain ihmeellistä taikaa. Isäni ihmetteli lankaostoksieni jälkeen kuinka "joku voi olla niin innoissaan langoista, ymmärrän kyllä että olisi valmiista työstä, mutta että langoista!" Niin, langoista. Minä saan niistä iloa, ja harrastuksen on syytä tuottaa iloa.
Kommentit
Lähetä kommentti