Olen pitkään pohtinut sitä, olenko absolutisti. Absolutismille ei juurikaan löydy määritteitä siinä missä alkoholismille löytyy pilvin pimein määritelmiä ja testejä, jotta voi selvittää onko alkoholilla liikaa kontrollia elämään. Mitä absolutismi sitten on, kun siihen ei mistään löydy määritettä?
Olen itse tullut siihen tulokseen, että absolutismi on päihteetöntä elämää. Omassa tapauksessani tämä koskee alkoholia ja tietysti muita päihteitä, kuten tupakkaa ja huumeita, joita en ole koskaan kokeillut. Sinulle saattaa herätä kysymys, että menenkö sitten ollenkaan baariin, vai eristäydynkö opiskelijaelämästä?
Kyllä, käyn baarissa, mutta juon vain alkoholittomia tuotteita. Välillä tämä saattaa tuottaa ongelmia, sillä vaihtoehtoja on varsin vähän, enkä joka kerta jaksaisi juoda samaa Ginger Alea, ja oluesta en edes pidä. Alkoholittomia siidereitä on harvoin tarjolla, sillä ilmeisesti baareissa käy harvoin absolutisteja. Muutenkin juon illan aikana maksimissaan kaksi juomaa, sillä en yksinkertaisesti jaksa ahtaa itseeni litratolkulla juomaa, ja väsyn nopeasti ja haluan nukkumaan, joten lähden baarista muiden opiskelijoiden mittapuulla aina aikaisin.
Mistä minulle tuli olo, että saattaisin olla absolutisti?
Minulla on aina ollut hyvä suhde alkoholiin niin, etten ole koskaan käyttänyt sitä liikaa - en ole koskaan ollut humalassa. En ole joutunut perheessäni katsomaan tolkutonta alkoholin käyttöä ja olen saanut neutraalin kasvatuksen yleisestikin päihteisiin liittyen.
Syy on ainoastaan se, etten tunne oloani hyväksi jos mietin juovani alkoholia, koko ajatus ahdistaa. En nauti siitä, enkä pidä edes alkoholin mausta. Muutenkin minua ärsyttää se kulttuuri, jossa alaikäiset menevät väärennetyillä papereilla baariin ja ihmisillä menee ylioppilaskirjotukset jatkuvan juhlinnan takia huonosti. Elämässä ei tunnu joillain olevan muuta kuin juhliminen, mutta mikäs siinä kun pappa betalar. Voihan se olla, että jollain tavalla protestoin valinnallani myös tällaista kulttuuria vastaan.
Ehkä jotakin aiemmasta alkoholin juomisestani kertoo se, että alkoholijuomani menivät vanhoiksi. Eihän alkoholi sinänsä vanhetu, mutta niin "paljon" tuli juomia juotua, että ne menivät vanhoiksi.
En tiedä kovin monia alle kaksikymppisiä, jotka olisivat absolutisteja. Itse siedän alkoholia juovia, eikä se sinällään ole minulle ongelma, sillä monet ystävistäni juovat baarissa alkoholillisia juomia alkoholittomien sijaan. Se, kestääkö humalaisia ihmisiä onkin sitten omasta asenteesta kiinni.
Kestän elämän ihan hyvin, vaikken koskaan saisi tietää millainen olen humalassa - ehkä on parempi niin. Rahat, maksa ja aivot säästyvät absolutismin ansiosta, ja voin käyttää rahani johonkin muuhun kivaan.
Toivon, että muutkin nuoret, jotka kokevat, ettei alkoholi ole heidän juttunsa, uskaltaisivat rohkeasti olla ilman sitä. Minulla on nyt paljon helpompi olla, ja olen iloinen siitä miten hyvin absolutismini on otettu vastaan, mutta kuten jo aiemmin mainitsin: Kaikki on omasta asenteesta kiinni.
Kuvat: Unsplash
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiva kirjoitus ja mukava esimerkki ihmisille, että voi olla muutaakin mieltä kuin valtaosa. Olen monesti saanut olla etsimässä tutuille apua päihdeongelmaan, joten itse koen myös että elämä olisi helpompaa ilman humalluttavia aineita. Mutta toisaalta kaikki värit kuuluvat elämään.
VastaaPoista