Historiani kirjojen kanssa - Miksi aloin lukemaan?

Jostain syystä minulla on nyt ollut hirveä tarve pohtia kaikkein pienintä lapsuuttani ja nuoruuteni varhaisvaiheita, eli ala-asteesta eteenpäin olevaa aikaa. En tiedä kuuluuko se jotenkin tähän kunnollisen aikuistumisen kynnykseen, vai olenko henkisesti jo niin vanha, että tulen lapseksi muistoissani... :D Toisaalta olen aina ollut pohdiskelevaa tyyppiä, joten tämä on ihan oletettavaa minulta.


Ajattelin tänään syventyä miettimään sitä, mikä oli se juttu joka sai minut lukemaan kirjoja?



Ensimmäisenä pohjustuksena on sanottava, että olen elämässäni kokenut paljon vaikeita asioita todella läheisten ihmisten kuolemista koulukiusaamiseen, ja uskonkin, että jokainen näistä on paitsi muokannut minua ihmisenä, myös tuonut minua lähemmäs kirjoja.

Yksi syy, miksi uskon etenkin koulukiusaamisen saaneen minut lukemaan on se, että olin todella yksinäinen ala-asteella ja jo päiväkoti-ikäisenä. Ensimmäiset kaverit joiden kanssa pystyin olemaan myös vapaa-ajalla sain yläasteella, joten kirjat toimivat etenkin ennen sitä aikaa ystävinäni. Olin tietysti myös tietokoneella, mutta kirjat toimivat minulla ajanvietteenä, ja veivät minut aina hetkeksi pois tästä maailmasta. Pystyin uppoutumaan kirjojen maailmaan ja lukemaan kirjaa monta tuntia putkeen ilman ongelmaa.

Rakastin kirjojen luomaa maailmaa, ja rakastan sitä yhä.

Pienempänä olin hieman nirso kirjojen suhteen, ja tämä vaihe jatkui varsin kauan. Nirsoiluni kohde oli se, oliko kirjassa kuvia vai ei. En jaksanut keskittyä kirjaan jos siinä ei ollut yhtään kuvaa. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän opin arvostamaan kirjoja joissa ei ollut kuvia. Sain itse luoda kirjojen maailmat ja henkilöiden ulkonäön, jolloin mikään kuva ei pystynyt pilaamaan itse luomaani kokonaisuutta. Jos sinua kiinnostaa kirjat, joista pidin eniten alle kouluikäisenä, kurkkaa tänne.

Vaikka opinkin jo lukemaan eskari-ikäisenä, aloin kuitenkin lukemaan kirjoja itse vasta vuoden päästä lukemaan oppimisestani, eli ensimmäisellä luokalla. Silloin ensimmäisiä lukemiani kirjoja olivat Timo Parvelan Ella ja kaverit -kirjasarjan kirjat.

Kiitos hyvän mielikuvitukseni, on lukeminen aina ollut minulle mielekästä, ja etenkin sen jälkeen kun aloin lukemaan pitempiä (>150 sivua) kirjoja ilman kuvia on mielikuvitus auttanut minua lukemisessa. On helpompaa lukea kun näkee kaiken mielessään ja on kiva spekuloida tulevia asioita etukäteen monimutkaisilla ideoilla. Hyvän mielikuvituksen ja yksinäisyyden tunteen ansiosta päädyin myös kirjoittamisen pariin. Kirjoittaminen on ollut oma tapani prosessoida asioita. Sen lisäksi, että olen kirjoittanut nuorempana monta vihkoa täyteen päiväkirjamerkintöjä, olen myös kirjoittanut fiktiota. Laulujen teon lisäksi olen kirjoittanut runoja, novelleja ja jopa kokonaisen tarinan, jota voisi kansien sisällä sanoa kirjaksi. Kustantamoon tätä teosta en ole vielä uskaltanut lähettää.

Yksi asia, mitä olen tehnyt paljon, on koulussa lukeminen. Saatoin raahata paksunkin teoksen kouluun ja lukea sitä joka välitunti kun muut vain katsoivat ihmetellen. Muistan erityisen hyvin kuinka yläasteella ollessani luin Liikkuva linna -kirjan enkä voinut vain lopettaa sen lukemista. Luin sitä jokaisessa välissä ja muistan jopa ystäväni naureskelleen kun en muuta tehnyt.

Kirjat ovat minulle olennainen osa identiteettiä, ja on tuskaa, kun en ole saanut yhtäkään kokonaista kirjaa luettua moneen kuukauteen. Se, että kirja-arvosteluja ei ole tullut on sitä, että en vain pysty lukemaan fiktiota, kun koulukirjoja pitää lukea. Sentään koulukirjoja on tullut luettua, että en ole täysin lukematta viimekuukausiani viettänyt. Odotan jo sitä, että kirjoitukset loppuvat ja pääsen lukemaan mitä haluan, eikä minulla ole jatkosuunnitelmien ansiosta edes pääsykoekirjoja luettavana! Lukulistalla olevia kirjoja on niin paljon, etten jaksa edes laskea niitä kaikkia. Puhelimeni muistio on varmaankin kohta täynnä kun olen sinne aina mielenkiintoisen kirjan laittanut muistiin, jos sellainen on vastaan tullut.

Kertokaa tekin miten olette päätyneet kirjojen pariin? Mikä on ollut se sysäys, joka on saanut teidät lukemaan?

Postauksen kuvat ovat itse ottamiani, joten ethän käytä niitä ilman lupaa!