Onni sen kuin kasvaa!

Nyt olisi pitkästä aikaa luvassa postausta meidän pienestä koiranpennusta. Tai eihän se enää mikään pieni ole, vaan jättiläinen! Joka päivä saa katsoa ja miettiä, että milloin sinusta noin iso tuli? Eli herra jatkaa valtavaa kasvuvauhtia päivittäin. Jos haluat katsoa, mille Onni näytti kuukausi sitten, kurkkaappa tätä postausta. Hyvä että tunnistaa niistä kuvista, sillä karvakin on vaalentunut aika lailla. Nytkin on tosin vaikea tunnistaa Onnia pupusta, sillä korvat ovat aina nurin perin ja hän pomppii lelujen kanssa kuin jänöjussi. Hyvä kuva korvien lerpatuksesta löytyy postauksen lopusta.

Lenkillä käydään kolme kertaa päivässä, ja ruokaa kuluu paljon. Annoskokoja saa jatkuvasti muuttaa suuremmaksi. Iloinen olen erityisesti siitä, että ainoat pissat mitä sisälle tehdään, ovat yöllä tehdyt pissat. Muuten kaikki tarpeet tehdään ulos, paitsi pariin kertaan ei ole kerennyt ulos, kun vahinko on jo sattunut.

Harmillista on se, että Onnilla ei ole leikkikavereita meidän talossa, niin haluaisi kovasti leikkiä meidän ihmisten kanssa. Se ei kuitenkaan ihan onnistu, tai ainakaan komentamalla ei mitään liikettä minun suunnalta tule. Väsyneenä alkaa meno mennä aina riehumisen puolelle, ja silloin pitää ottaa vähän erätaukoa, ja laittaa poika jäähylle. (taustalla näkyvät äidin jalat upeissa crocseissa)

Iltaisin alkaa suurin riehunta. Onni nukkuu kanssani samassa huoneessa, ja olenpahan lukittunut huoneeseen kompostikehikkojen sisälle. Muuten hän söisi johdot (tai tyynyt, jotka on johtojen edessä) tai minun aku ankan taskukirjani. Paloturvallisuus on siis toistaiseksi vähän sivussa... Kuhan tavarat pysyy ehjinä, ja johdot pois koiran hampaista. Eihän minulta ole kuin yhdet kuulokkeet tuhoutunut, ja sekin sen takia, että Onni oli onnistunut karkaamaan aitauksestaan yksin ollessaan. Nyt aitaus on kuitenkin lankojen avulla kiinnitetty akvaarion ja painavan satulapidikkeen ympäri. Eipä ole enää karannut. Pissapapereista tekee kyllä aika moista silppua, kun ei lelut kelpaa ja ärsyttää. Ja kyllä, tuossa alla olevassa kuvassa näkyvä punainen läikkä on kieli. :D

Pääpiirteittäin meillä on mennyt oikein mainiosti. Välillä pystyy myös huomaamaan, että hän jopa viisastuu, kun "ikää" alkaa karttumaan. Hän tajuaa hyvin mitä milloinkin tapahtuu, ja osaa jo ennakoida ihmisten käyttäytymistä, kuten silloin kun hän vie minun lapasen ja se pitäisi palauttaa. Karkuunhan siinä pitää lähteä. Äly siis pelaa hyvin. Ei auta pikkusormea antaa, sillä tämä koira se vie koko ihmisen.

 Eikö hän olekin ihana? Onko teillä koiria, tai suunnitteilla koiran hankintaa?

Kuvat ovat minun omia, joten ethän käytä niitä ilman lupaa!