Elokuva: Fifty Shades Freed


Jostain syystä minulla on sellainen olo, että tämä elokuvasarja koetaan nykyään kulutetuksi, jos näin voi sanoa. Olenko oikeassa? Minusta tuntuu, että ensimmäisen osan aikaisen hypetyksen jälkeen into koko jutusta on mennyt. Olen itse lukenut kaikki kirjat, ja katsonut kaikki elokuvat, mutta en vain enää jaksa "innostua" tästä samalla tavalla ja näin taitaa olla aika monella muullakin. Tiedoksi vielä, että en muista kirjoista oikeastaan enää mitään, sillä luin kaikki kolme kirjaa muutamassa päivässä. Uskon myös, että tämä elokuvasarja ei kaipaa erityisemmin esittelyä, sillä tämä on ollut aikamoinen sensaatio.

Kävin katsomassa elokuvan sen takia, että olin aiemmatkin osat nähnyt. Ensimmäisen osan olin käynyt katsomassa kolmen muun kaverini kanssa. Toinen osa mentiin katsomaan kolmestaan ja nyt kolmannen osan katsoin yhden kaverini kanssa kahdestaan. Onneksi tästä ei tule neljättä osaa, sillä sen varmaan menisin tällä kaavalla katsomaan yksin. :D

Odotin myös sitä, millainen elokuvaversio viimeisestä kirjasta oli saatu aikaan. Muutoksia tapahtuu aina kun elokuvaan pitää tiivistää asioita. Joskus asioita poistetaan, joskus muutetaan tai lisätään.

Tässä elokuvasarjan viimeisessä osassa juoni noudatti hyvinkin pitkälti kirjaa, mutta huomasin, etten saanut elokuvan tapahtumista samanlaisia tunnekuohuja, mitä lukiessa. Tämä voi myös tietysti johtua laimenneesta mielenkiinnostani. Kirjassa tietyt tapahtumat oli kuvattu paremmin, jolloin niihin pääsi paremmin sisälle. (mm. se, kun Christian saa tietää Anastasian nostaneen monta miljoonaa pankkitililtä) Toisaalta voisin sanoa, että elokuvaa ei tarvitse katsoa, jos on lukenut kirjan. Kirjat ovat mielestäni paljon parempia, vaikka ne mielestäni toistivatkin samaa kaavaa kyllästymiseen asti. Stereotyyppinen juonihan tässäkin tarinassa on, mutta toisaalta se on nähtävän arvoinen, sillä uskon, että kaikista tarinoista voi oppia jotakin uutta.

Elokuvan alkaessa mietin, päästäänkö tässä ikinä alkuun, ja pelkäsin jo vähän tylsistymistä, sillä tiesin mitä tuleman pitää. (ainakin suurinpirtein juonellisesti) Onneksi lopulta päästiin eteenpäin, mutta mietin lähinnä elokuvan aikana, kuinka näyttelijät olivat omasta mielestäni muuttuneet ja tunnelma elokuvasta oli kadonnut. Onneksi elokuva ei kuitenkaan ollut niin surkea, mitä alussa tuntui, ja pari tuntia meni lopun perin nopeasti.

Huomiona tein myöskin sen, että tässä elokuvassa ei ollut läheskään yhtä paljon seksiä, kuin ensimmäisessä elokuvassa. (toisesta elokuvasta en muista mitään) Minua tämä ei haitannut, mutta ilmeisesti oli pettymys joillekin, kun nettiä selasin ja mielipiteitä elokuvasta vähän lueskelin. Oli kiva, että elokuvassa keskityttiin muuhunkin puuhaan. Kirjoissa jatkuva touhuaminen alkoi jo tylsistyttää.

Näyttelijät olivat sitä samaa, mitä aiemminkin. En oikein tiedä mitä näyttelijöistä sanoa, sillä erittäin stereotyyppisestihän nuo näyttelijät on ensimmäisestä osasta asti valittu. Pääasiassa tässäkin elokuvassa olivat rouva ja herra Grey. (muista näyttelijöistä en siksi mainitse)

Anastasia (Dakota Johnson) on kaunis ja kroppa on lähes täydellinen, mutta ulkonäkö ei kuitenkaan ole massasta esiin pilkistävä. Kivaa on myös se, että näyttelijä ei ole blondi, vaikka kirjan mukaanhan tuo ominaisuus on tullut. Täytyy myös myöntää, että kadehdin vaatteita, joita Anastasia elokuvassa käyttää. Saisinko ne omaan vaatekaappiini?

Christianina toimiva Jamie Dornan puolestaan on söpö, mutta komea. Juuri sellainen mihin kaikki tytöt ihastuvat viimeistään silloin, kun he saavat tietää hänen olevan miljardööri ja omistavan monta Audia. Tykkään myös "arki" Dornanin ulkonäöstä, sillä parta vanhentaa häntä huomattavasti, ja hänestä on nähtävillä selkeä ero elokuvan ulkonäköön verratessa.

Hauskin juttu elokuvassa oli, kun lopussa tuli hetkiä ensimmäisestä elokuvasta, ja siinä huomasi kuinka näyttelijät ovat vanhenneet. Onhan ensimmäisestä elokuvasta kuitenkin aikaa jo kolme vuotta, joten mikään ihme tuo ei ole. Toisaalta siinä tuli nostalginen olo, kun taustalla soi Ellie Gouldingin Love me like you do.

Tästä saatiinkin aasinsilta elokuvan musiikkiin. Mielestäni kaikissa elokuvissa on ollut hyvät musiikit. On poppia, ja uusiksi muunneltuja versioita vanhoista klassikoista. Oikein kiva yhdistelmä kaikenlaista! Musiikki on iso osa tunnelman luontia, ja mielestäni näissä elokuvissa oikeanlaisen musiikin yhdistämisessä tunnelmaan on onnistuttu hyvin. Toisaalta kappaleet ovat myös monille tuttuja, joka helpottaa elokuvan lähestymistä. Muistan kuunnelleeni erityisen paljon vuonna 2015, eli ensimmäisen elokuvan ilmestymisen aikaan, tuota Ellie Gouldingin Love me like you do -kappaletta. Sen sanat vain iskivät minuun ja se yhdistettynä helikopteriajeluun jnejne. oli nannaa silloiselle mielelleni. Pidän kappaleesta nykyäänkin, mutta suurin tunnelataus kappaleeseen liittyen on ohi.

Uskon, että olisin "alkuhuumassa" antanut elokuvasarjan ensimmäiselle osalle viisi tähteä, mutta taidan olla jo sen verran kypsynyt, että en ihan noin armeliaisiin summiin päädy viimeisen osan kohdalla. Huono tämä elokuva ei ole, sillä siinä on paljon hyvää ja uskonkin, että monet tästä pitävät. Arvosana on keskitasoa.

Arvosana:
✸✸✸

Kertokaa mitä te piditte elokuvasta, jos olette sen nähneet, tai oletteko menossa katsomaan? Entä oletteko lukeneet kirjoja ja mitä mieltä olitte niistä ja mitä mieltä olette niistä verrattuna elokuvaan?

Lue myös:

Kommentit