Niinhän se on, että lauantaina auton nokka lähti kotipihasta perässään jättimäinen peräkärry ja saapui muutamia tunteja myöhemmin Jyväskylään. Tänään oli ensimmäinen päivä koulua.
En ole ollut enään pariin vuoteen jännittäjätyyppiä, joten yön nukuin hyvin ja menin hyvillä mielin katsomaan mitä se elämä nyt on tuonut eteensä. Vaikka koulukiusaaminen onkin jättänyt pienen epävarmuuden alleen, tiedän, että täällä kukaan ei tunne minua ja kaikki ovat tarpeeksi kypsiä hyväksymään minut sellaisena kuin olen. Taisikin olla, että olen luokkamme nuorin, sillä suurin osa opiskelijoista oli yli kaksikymppisiä. Tunsin itseni niin nuoreksi.
Epäilykseni ei ollut väärä, sillä kaikki opiskelutovereistani olivat todella mukavia ja tulimme hyvin juttuun. En muista koska olisin viimeeksi nauranut näin paljon koulussa! En siis epäile hetkeäkään ettenkö saisi uusia ystäviä tai etteivät seuraavat neljä vuotta tulisi menemään nopeasti.
Olen myös sopeutunut varsin hyvin uuteen asuntooni. Purin tavarat loppuun heti seuraavana päivänä muutosta ja tavaraa olisi vielä mahtunut lisää. Olen kuullut, että tyhjä tila löytää kyllä täytettä.
Hauskinta muutossa omilleen on ollut huomata minusta esiin tullut uusi puoli. Olen hirveän tarkka siivoamisen suhteen, jota en todellakaan ole aiemmin ollut, ja muutenkin en meinaa tunnistaa omaa käyttäytymistäni. Sitä en sitten tiedä kauan tämä jatkuu, pääseekö kissa tavoistaan. Voi myös olla että tämä johtuu siitä, etten asu yksin, vaan viereisessä huoneessa asustaa minulle lähes tuntematon henkilö.
Hirvein asia muutossa on kuitenkin ollut ehdottomasti minun pienen palleroni kotiin jättäminen. Onnia tulee niin kova ikävä, tai on jo tullut. Onneksi hän toivon mukaan ottaa minut häntä heiluen riemulla vastaan kun seuraavan kerran kotiini piipahdan. Meillä oli kuitenkin erityinen side, ja Onni nukkui huoneessani. On yllättävän yksinäistä nukkua ilman koiraa, jonka läsnäoloa ei enää tunne.
Yleisesti ottaen olen kotiutunut jo tässä vaiheessa varsin hyvin. Ainoa mistä en ole pitänyt on Jyväskylä ja sen mäet. Jos jotain olen koko elämäni ajan inhonnut, niin mäkiä. Toivottavasti niihin tottuu nopeasti, sillä kyllä minä niin mieleni pahoitan niistä mäistä.
Onko teillä alkaneet opiskelut? Sattuisiko teillä olemaan hyviä vinkkejä edullisiin ruokiin tai ylipäänsä missä voisi säästää?
Kuvat: Unshplash ja Black Boodle entertainment
Kommentit
Lähetä kommentti