"2000. Älykäs, kunnianhimoinen ja jo kovasti aikuisuutta tavoitteleva Vanessa rakastuu 42-vuotiaaseen englanninopettajaansa niin kuin vain 15-vuotias tyttö voi rakastua. He aloittavat suhteen, jossa mikään ei ole vain mustaa tai valkoista.
2017. #Metoo-liike räjähtää maailmalla. Vanessan entistä opettajaa syytetään sopimattomasta käytöksestä. Vanessa ei tiedä pysyäkö hiljaa ja siinä uskossa, että kaikki tapahtui hänen omasta tahdostaan vai uskaltautuako katsomaan menneisyyden tapahtumia kriittisesti. Mutta miten Vanessa voisi kieltää ensirakkautensa? Onko edes mahdollista, että mies, jota hän rakasti – ja joka väitti palvovansa vain häntä – olikin jotain ihan muuta?"
Vanessa, 2020
WSOY
Sivuja 458
Äänikirja 15 t 24 min
Kirja saatu kustantajalta
Kirja saatu kustantajalta
*Sis. mainoslinkkejä
Mietin pitkään mitä tästä kirjasta sanoisin. Etenkin sen jälkeen kun olin jo pari kuukautta sitten lukenut Vanessa Springoran vastaavan teoksen, mutta näiden kirjojen erona on se, että tämä on fiktiota ja Springoran kirja on omaelämäkerrallinen teos.
Ensimmäisenä kirjassa kannen kuva kiinnitti huomioni ja saatuani kirjan käsiini totesin, että se on kaunis myös kokonaisuudessaan ja erityisesti kirjan selkä teki minuun vaikutuksen, ja se on myös lopulta se osa joka kirjahyllystä paistaa, ja siksi arvostan jos se on hieno.
Kirjan kannen hienous ei kuitenkaan poista sitä, että kirja on fiktiota, ja siksi minulla on hieman ristiriitaiset mietteet aiheesta. On tärkeää ja ihailtavaa että vaikeista asioista kirjoitetaan, etenkin kun kirjassa on kyse 15-vuotiaan naisenalun suhteesta 42-vuotiaaseen opettajaan. Minäkin olen ollut nuoruudessani ihastunut opettajaan tai opettajiin. Uskon, että se on tietyllä tavalla hyvin luonnollista, mutta se, että asiaa vie eteenpäin ei enää ole luonnollista kun kyse on kirjan lailla suuresta ikäerosta. Siksi pohdin kovasti mitä sanoisin kirjasta.
Kehuisinko sitä, että kirja on ottanut haastavaan aiheeseen hienosti kantaa, vai moittisinko sitä, että miten tällaisesta aiheesta voi kirjoittaa fiktiota, kun tiedän että maailmassa on myös paljon oikeita kokemuksia.
Kallistun kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä pohtiessani aihetta totesin, että tämän kirjan avulla voi tuoda tietoisuuteen myös tietyllä tapaa sen, että tällaista voi tapahtua, mutta nyt kenenkään ei tarvitse antaa asialle kasvoja, vaan lukija voi kokea teeman turvallisen etäisyyden päästä. Jos kirjan tapahtumat olisivat totta, uskon, että kirjan sävy olisi erilainen, mutta myös lukijoiden reaktio siihen olisi erilainen. Kirja olisi entistä vaikeampaa luettavaa.
Kirja on varsin pitkä, ja välillä tuntui siltä, että asioita olisi voinut tiivistää enemmän kasaan. Asiat etenivät kyllä eteenpäin, mutta se olisi voinut tapahtua rivakammin. Kirjassa oli myös varsin paljon hyppyjä ajassa takaisinpäin ja jälleen nykyhetkeen. Pysyin kuitenkin hyvin kartalla koko ajan tapahtumista, enkä sekoittanut aikoja tai tapahtumia toisiinsa.
Turhauttavin asia kirjassa on kuitenkin päähenkilö, Vanessa. Turhauduin kirjassa siihen, että Vanessa ei tuntunut tajuavan tilanteen vakavuutta tai sitä, että hän on uhri. Lukija näkee tilanteen selvästi ja huomaa myös Vanessan avuttomuuden ja tunne-elämän sekavuuden, mutta Vanessa itse ei näe sitä edes vuosien jälkeen. Hän haluaa vuosien jälkeenkin suojella herra Stranea.
Kirjassa on monia tasoja sekä juonen käänteitä joita ei välttämättä osaisi odottaa. Se sykähdyttää ja laittaa pohtimaan, ja samalla turhauttaa ja tekisi mieli ravistella kirjan päähenkilöä ja läpsiä muita sivullisia hereille. Monien tunteiden kirja siis.
Silti se on paikoin liian pitkä, ja kuten edellä sanoin, olisi kirjaa voinut tiivistää ainakin sata sivua, ellei enemmän. Kirja käsittelee kuitenkin tärkeää aihetta ja mielestäni se on siksi kirja, joka meidän jokaisen pitäisi lukea vain sen takia, että ymmärtää mitä ympäröivässä maailmassa voi tapahtua, ja jotta osaisi pitää silmänsä auki. Tämän lisäksi suosittelen lukemaan Vanessa Springoran teoksen Suostumus, joka kertoo vastaavasta tapahtumasta, mutta joka on tapahtunut oikeasti.
Arvosana:
✷✷✷
Kuvat: Minä ja Unsplash (ethän käytä kuvaani ilman lupaa!)
Lue myös:
Kommentit
Lähetä kommentti